Lapsosille tuli eilen aatonaattona 4kk elettyä elämää täyteen. Juhlan kunniaksi tapasimme Armin! Tuija ja lauma olivat täälläpäin kyläilemässä ja ehtivät onneksi nähdä meitäkin.
Armi sai samanlaisen vinkuriemukohtauksen minut nähdessään kuin muutkin kasvatit <3 On se vaan ihanaa, että lapsoset muistavat kasvattajansa ja ilahtuvat tapaamisesta. Samalla lailla Vimma ilahtuu aina Tuijan tapaamisesta :)
Armi ja Tuike leikkivät kivasti keskenään, mitä nyt Armilla meinasi pinna palaa pariin kertaan. Tuike ei oikein tajunnut, mikä kaverille tuli, kun se ärähti. Tuikeli jaksaa ähellysleikkejä loputtomasti ja se leikkii aina hyvin sopuisasti kuten myös veljensä. Toivottavasti Armin pinna pitenee iän myötä. Armi on tainnut periä osan äitinsä tiukkapipoisuudesta.
Armi on vasti saman mallinen kuin Veijari eli pitkärunkoinen ja pitka ja kapea joka puolelta. Tytöillä ei itse asiassa ollut kovinkaan suuri ero säkäkorkeudessa, ne ovat vain kovin eri tyyppisiä. Tuike on neliömäisempi. Armilla oli melkoisen lyhyt turkki, ei sentään yhtä lyhyt kuin Veijarilla, mutta lyhyempi kuin siskollaan. Armi oli edelleen kovin nätti koiraneitonen :)
Tuija kertoi Armin aristelevan vieraita ihmisiä. Toivottavasti se on ohimenevää. Armi oli pienenäkin varovaisempi uusien asioiden kanssa kuin Tuike. Pennuista varovaisin oli kuitenkin Veijari, joka on ollut kuitenkin koko ajan tosi reipas nuorimies. Minun mielestäni Kiusan suhtautuminen ihmisiin olisi se ideaali eli se on täysin avoin, mutta se suhtautuu ihmisiin rennon välinpitämättömästi. Tuike tykkää ihmisistä vähän turhankin paljon, mutta eiköhän se tasaannu iän ja kokemuksen myötä. Onneksi kuitenkin Armi arastelee vain uusia ihmisiä, ei uusia paikkoja, asioita tai ääniä. Armihan ei pienenäkään ollut kovin kiinnostunut ihmisistä tai enemminkin oli hyvin valikoiva sen suhteen kenestä tykkäsi. Jotkut ihmiset olivat heti tosi mieleisiä :)
Vimma tarkast Armin tarkasti ja suhtautui siihen erittäin ystävällisesti. Armi rankattiin selvästi omaan porukkaan kuuluvaksi ja se todettiin myös riittävän nöyräksi, että sille ei tarvinnut muistuttaa äiskän asemasta :)
Pakkasta oli niin hurjasti, että jätin Mytty-mummelin kotiin ja Kiusan sen kaveriksi eli olimme reissussa vain Vimman ja Tuikkeen kanssa. Tein samalla viimeiset jouluostokset, joten voin hautautua joulun pyhiksi sohvan uumeniin pakkaselta pakoon. Mikä sen ihanampaa kuin rapsutella koiria päivät pitkät <3
Kuvia en saa vieläkään esiin, koska kuvankäsittelyohjelma on tehnyt lakon... Eli kuvat jälkitoimituksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti