Vimma 10v
Mamman oma pieni superkoira Vimma täytti tänään uskomattomat 10 vuotta. Äskenhän minä vasta hain pienen tarmonpesäni!
Vimma oli röyhkein 4-viikkoinen pentu, jonka olen ikinä tavannut, eikä se halunnut olla missään tekemisissä vieraiden ämmien kanssa. Sama meno jatkui, kun menin hakemaan pientä kauhukakaraani 7,5-viikkoisena. Mutta kun otin neitosen ulos autosta uudella kotiseudulla, se seurasi minua heti kuin hai laivaa ja on tehnyt niin siitä lähtien ♥
En olisi mitenkään voinut saada hienompaa koiraa. Vimma on ollut juuri sellainen koira millaisesta haaveilin. Olen edelleen joka päivä kiitollinen, että saan tuntea tämän koiran. Suurkiitos kasvattaja-Tuijalle, että sain silmäteräni elämääni!!
Päivänsankari on saanut tänään extrahuomiota, päässyt kahdestaan mamman kanssa kyläilemään ja saanut herkutella maksalaatikkoa :) Vimma herätti kyläilypaikassa suurta ihastusta, se oli ei-koiraihmisen mielestä todella kaunis koira, jota teki mieli rapsuttaa. Ihastuksen kohde itse tutki ensin nurkat ja kellahti sitten keskellä lattiaa ketarat kattoa kohden. Sen itsevarmuus ja rentous tekivät suuren vaikutuksen ♥
Ilman Vimmaa ei olisi myöskään Kiusaa ja Tuiketta, eikä muitakaan ihanaisia lapsosiamme ♥
Ilta meni taas hallilla treenejä vetäen. Oli kivaa ja ihania koiria kehässä, vaikka eivät edes olleet 'omia' =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti