Tällä hetkellä hävittäisin oman päänikin, jos se ei olisi kiinteäasenteinen... Kuinka paljon tavaroita ihminen voi kadottaa ja kuinka paljon asioita unohtaa ennen kuin viralliselta dementia-diagnoosilta ei voi enää välttyä?
Keskiviikkona onnistuin jättämään Vimman rappuun, kun tulin itse sisään. Eikä neitonen edes protestoinut mitenkään :-/ Ihmettelin vasta, kun posti tuli, että Kiusa ilmoitti postin tulosta, mutta Vimmasta ei kuulunut pihahdustakaan... Siellä neitonen sitten oli oven takana postinjakajan kanssa yhdessä. Uskomatonta.
Tavaraa on kateissa niin paljon, että tämä ei ole enää pätkääkään huvittavaa :( Sunnuntaina huomasin esimerkiksi, että Vimman kisakirja on kateissa. Tongin turhaan sitä koko aamun ja oli pakko lähteä kisoihin ilman kisakirjaa ja ostaa siis uusi. Tulipahan Vimma mitattua pitkästä aikaa ;) Olin elätellyt pientä toivetta, että neitonen olisi kutistunut miniluokan mittoihin, mutta ei, ihan oli täsmälleen saman kokoinen kuin aina ennenkin eli 38cm, tasan. Jatketaan siis mediluokassa ja nyt meillä on sitten varakirja.
Minun lisäkseni myös Mytty on välillä väläyttänyt pieniä merkkejä dementia-oireista... Toivottavasti mummeli virkistyy taas kevään tullessa. Toisaalta Mytyllä on jo ikää sen verran, että dementia olisi jo aika ymmärrettävää. Ikää on jo reilut 15,5 vuotta, mikä on koiralle kuitenkin aika korkea ikä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti