sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kesäheinässä kyläilemässä






Jaana, Taru ja Kira ovat olleet tämän viikon Kesäheinässä ja mekin pääsimme tänään moikkaamaan heitä, äitiä ja Myttyä. Vimma ja Kiusa hirvittivät vähän Kiirusta. Kira uskalsi kyllä olla porukoissa ihmisten vierellä, mutta ei uskaltanut liikkua muutoin vapaasti. Pikkulikka murjotti suurimman osan ajasta sisällä sängyn alla. Näin viimein myös Jaanan uuden auton, vitsit, että oli hieno peli :)

Minulle oli raportoitu etukäteen, että Mytystä oli löytynyt punkki, joten tarkistin mummelin ensitöikseni ja löysin siitä kaikkiaan kolme punkkia, yök. Jos punkkeja tulee jatkossakin, täytyy viedä karkotteet avuksi. Myy oli hyväntuulinen, hyväkuntoinen ja voi kaikin puolin mainiosti <3 Mielettömän hienoa, että äiti on pitänyt sen koko kesän nauttimassa vapaammasta elämästä.

Jaana toi minulle lieteen laitettavan lapsisuojuksen, joka oli käytössä, kun Taru oli pieni. Eiköhän sen asentamisen jälkeen meidän pikku-pyromaanitkin pysy aisoissa :) Mökin pihaa ympäröivä reilun metrin aita ei ollut Kiusalle mikään hidaste, kun se päätti lähteä minun perääni pihasta. On siis aika selvää, että pienet toimenpiteet eivät meidän lapsosta estä, jos se jonnekin haluaa, enkä minä ole valvomassa tilannetta.

Myöhästyin pikkuisen ekoista vauvatreeneistä, mutta treenit sinällään menivät oikein hyvin. Tiivistin ryhmät kolmeen, koska niin moni on kesäreissuissa. Kentällä oli edelleen hirmuisen kuuma, vaikka aurinko ei paistanutkaan ja välillä jopa satoi hetkisen. Lapsoset ovat edistyneet kivasti ja pääsimme taas nauttimaan loistavista onnistumisen hetkistä <3<3

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Pentuja vaiko eikö?

Käytiin Viiputtimen kanssa Tassussa tiineysultrassa saadaksemme varmuuden, että pentusia on tulossa. Vimmahan on itse ollut mielestään kantavana ja Kiusa on ollut tilanteesta ihan samaa mieltä. Nyt oli 30 vuorokautta täynnä.

Viipun paino oli noussut vajaan kilon reilussa kuukaudessa. Vatsasta ajeltiin karvat ultraa häiritsemästä. Viipun nisät olivat sievän vaaleanpunaiset, mikä sekin oli lupaava merkki. Vimma ei oikein tykännyt siitä, että hänen piti olla selällään noin julkisessa paikassa, mutta asiasta ei neuvoteltu ;)

Pentusia näkyi muutama, lääkärin arvion mukaan ainakin kolme. Jää nähtäväksi montako niitä sitten syntyy loppujen lopuksi. 62 vuorokautta tulee täyteen 22.8.

Nyt tarvitaan peukutuksia, että loppuraskaus ja synnytys menisivät hyvin ja saisimme terveitä reippaita lapsosia maailmaan.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

MM-karsinnat 2010 2. päivä




Lähdimme aamulla Turkua kohti tavoitteena nähdä paljon hienoja agilitysuorituksia ja niitä nähtiinkin. Matka meni joutuisasti ja sääkin oli sopivasti pilvinen. Lämmintä piisasi silti enemmän kuin riittävästi.

Taneli ja Pantse olivat ekan päivän jälkeen selvässä johdossa kokonaistilanteessa, joten lähtökohta oli paras mahdollinen. Aamun ensimmäisellä radalla Taneli ennakoi kääntöä vähän liian aikaisin ja hyllytti toisella esteellä. Ensijärkytyksestä toivuttuaan Taneli oli kuitenkin edelleen hyvässä vireessä ja positiivisella mielellä, mutta tiesi hyvin, että toiseen virheeseen ei enää olisi varaa.

Toinen rata lähti lupaavasti käyntiin, mutta kaikkien suureksi järkytykseksi Taneli kompastui ahtaassa raossa vitoshyppyyn ja tiputti riman ennen kuin koira oli päässyt sitä suorittamaan. Siitä seuraa hylkäys ja siten karsinnat olivat Pantsen ja Tanelin osalta ohi.

Todella harmillinen ja harvinainen virhe kävi nyt kohtalokkaaksi näiden karsintojen osalta, mutta sen jälkeen on vain nollattava tilanne ja käännettävä katse seuraavaan tavoitteeseen ja ensi kauteen. Ketutus kestänee vielä melkoisen pitkään, mutta eiköhän se siitä taas iloksi muutu ennen pitkää :) Agility on raaka laji, se opettaa pettymysten sietokykyä ja nöyryyttä. Onneksi se antaa myös niitä onnistumisen ja onnen hetkiä oman kisakumppanin kanssa <3

Joukkueet tuli valituiksi, onnittelut kaikille onnistuneille!

Näin kisapaikalla myös kynityn Sumun. Kalju alue olikin melkoisen suuri, ei ihme, että se alkuun häiritsi Sumua ;) Aika hauskan näköinen otus se oli kynittynäkin. Parturoinnin voisi viimeistellä portugeeni-tyyliin. Häntähuisku pääsi oikeuksiinsa tässäkin lookissa :)

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Pyromaanimutiaisia

Meidän likat yrittivät eilen tappaa itsensä ja polttaa kämpän siinä samalla.. Onneksi tulin töistä suhteellisen aikaisin. Voin vakuuttaa, että ei ole kiva tulla töistä kotiin, kun käryn lemu rapussa voimistuu koko ajan omaa ovea lähestyessä ja ovea avatessa vastassa on kitkerä, sankka savumuuri :-/ Onneksi koirat olivat reippaina ja terveinä ovella vastassa ihan normaalisti...

Savua oli sankasti noin metrin korkeudelle eli koirilla oli vielä onneksi happea hengitettävksi. Mietin hetken uskallanko mennä sisälle. Päätin mennä kuitenkin, jätin oven auki rappuun, että voin paeta nopeasti, jos se on tarpeen. Savu ei ollut erityisen lämmintä, joten päättelin, että palo ei voi olla pitkällä. Eikun savusukeltamaan siis.

Apinaiseni olivat taas kiipeilleet/hypänneet tms. koira-aidan ja ylimääräisten pahvi- ja vaneriesteiden yli ja kiipeilleet keittokomerossa tasoilla ja saaneet siinä sitten lieden päälle, onneksi vain ykköselle, ja kaataneet siihen päälle muovisen vedenkeittimen, joka oli sitten sulanut ja kärynnyt siinä varmaan jo pitkään.

Avasin kaikki ikkunat ja parvekkeen oven ja parvekelasit levälleen. Hirmuinen savupilvi sai naapurin tulemaan katsomaan, onko meillä tuli irti, mutta onneksi tilanne oli ihan hallussa, eikä vaaraa enää ollut.

Koko huusholli haisee nyt kitkerälle ja palaneelle. En tiedä, saanko sulanutta muovia irti liedestä, jos en, täytyy hankkia uusi liesi. Ja ryhtyä muutenkin vielä uusiin toimenpiteisiin turvavarustelun kanssa. Sulake lähtee ekana, täytyy hankkia uusi korkeampi koiraportti (nykyinen on reilut 90cm korkea) ja varmaan lapsisuoja lieteen.

Kielletty ilmeisesti kiehtoo, koska tytöt eivät koskaan tee muuten pahojaan, eivätkä riko mitään, mutta keittiö ja mahdollinen ruokavarkauden mahdollisuus houkuttelee... Olisi kiva tietää, kumpi sankareista harrastaa näitä keittiömellastuksia vai ovatko molemmat asialla.

MM-karsinnat 2010 - 1. päivä



Viime vuotiset karsinnat taisivat jäädä Vimman viimeisiksi, joten onneksi niistä jäi hienot muistot. Tänä vuonna karsintoihin olivat siis menossa Vimman lapsoset Pantse Tanelin kanssa ja Sumu Niinan kanssa.

Sumulla ja Niinalla oli odottamatonta päänvaivaa Sumun turkin kanssa. Turkki on kenittänyt hillittömästi pohjavillaa viime marraskuisen steriloinnin jälkeen ja se oli mennyt huomaamatta takkuun. Normaalistihan Sumullakin on ollut superhelppohoitoinen turkki kuten muullakin perheellä, mutta nyt kikkurat olivat kiertyneet tiukoiksi karvatukoiksi. Niina oli avannut turkin reilu viikko sitten ja vei vielä tällä viikolla Sumun lääkäriin varmistaakseen, että iho on kunnossa. Lääkäri oli leikannut Sumulle kaljun läikän pepun päälle tarkistaakseen ihon, joka oli kunnossa. Kalju läikkä ja alkava sänki häiritsevät ja kutittavat Sumua, mikä ahdistaa ja stressaa Niinaa, minkä vuoksi Niina päätti jättää karsinnat väliin. Eli parin karsintakirous jatkui tänäkin vuonna. Toivottavasti ensi vuosi on sitten Sumun ja Niinan vuosi!

Tänä vuonna perhettä edustaa siis vain Pantse ja Taneli. Eivätkä huonosti edustakaan :) Pantse ja Taneli olivat tänään ekalla karsintaradalla kolmansia ja toisella radalla toisia ja menevät huomiselle päivälle kokonaiskilpailun johdossa!!

Lähden huomenna Turkuun paikan päälle kannustamanaan Merin kanssa. Pidetään peukkuja, että meidän miesten hyvä vire jatkuu!!

Helletreenejä

Uskomaton trooppinen helleaalto jatkuu ja jatkuu... Treenit on kuitenkin vedetty normaalisti, toki koirien hyvinvointiin on kiinnitetty erityishuomiota kuten aina. Erityisesti sunnuntain vauvaryhmissä on puhuttu paljon tavoista pitää koiran olosuhteet optimaalisina kuumissa olosuhteissa niin treeneissä kuin kisareissuissakin.

Varsinaisesti treeneissä on keskitytty lähinnä tekniikkaan ja pidetty fyysinen rasitus minimissä.

Mytty on edelleen äidin kanssa mökillä ja Maikku oli opettanut mummelin ottamaan ilon irti puutarhan sadettimista :) Myttyhän on aina rakastanut lämmintä ja ottanut aurinkoa kilpaa kissojen kanssa, mutta nyt sekin on tajunnut, että liika on liikaa. Se makoilee kuulemma tyytyväisenä sadettimien alla ja viilentää itseään muutoinkin varjoissa lepäilemällä. Se on myös kieltäytynyt nukkumasta öisin sisällä ja nukkunut tyytyväisenä puutarhassa.

Pelkään pahoin, että Mytyn on todella vaikeaa sopeutua enää meidän lauman elämään saatuaan nyt elellä vapaasti omaan tahtiinsa ja totuteltuaan toimivaan palvelusväkeen ;)

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Kiukiu lintsillä



Mietin vakavasti pitäisikö Kiusan luonnetesti peruuttaa jälleen kerran, tällä kertaa sen vuoksi, että neitonen on mielestään kantavana äitinsä seuraksi. Päätin kuitenkin, että Kiusa on sen verran järkähtämätön ja johdonmukainen perusluonteeltaan, että tuskin se merkittävästi vaikuttaisi tulokseen. Päätin siis osallistua neitosen kanssa SUMU:n järjestämään testiin tänään Oulunkylässä dobbereiden majalla.

Aamu lähti lupaavasti käyntiin, kun lähdin liikkeelle ilman avaimia.. Huomasin varusteiden puutteellisuuden vasta seistessäni kassien, nyssäköiden ja koirien kanssa auton vierellä ilman keinoa päästä sisään.. Lupaava alku päivälle. Muistin Merin suunnitelleen tulevansa katsomaan Kiusan testiä, joten soitin hänelle ja anoin kyytiä koepaikalle. Meri tuli avuksi pelastavana enkelinä, veimme Vimman Malmille hoitoon ja haimme sieltä vara-avaimen ja sitten kohti Oulunkylää.

Alkukeskustelu ja leluilla leikkiminen:
Kiusiksella oli vauhti päällä kuten aina. Alkukeskustelun aikana Kiu oli sitä mieltä, että koska Meri on paikalla, jossain on varmasti agilityesteet piilossa ja hän pääsee kohta Merin kanssa agikiitämään. Eli neitonen ei ihan orientoitunut hengailemaan ja samasta syystä se ei käynyt omaan tapaansa leluihin kiinni kuin sika limppuun. Kyllähän se käy aina leluun kiinni oli tilanne mikä hyvänsä, mutta se ei keskittynyt nyt asiaan kunnolla tuomarin kanssa. Olisi ehkä pitänyt pyytää, että olisin voinut itse näyttää sen normaalimpaa leikkitapaa..

Kelkka:
Kiusa ei alkuun piitannut kelkasta pätkääkään. Kun se oli noin kymmenen metrin päässä, se päätteli, että sieltä on tulossa hänelle uusi lelu ja riekkui innoissaan päästäkseen sen luokse. Kiu kävi kelkan hihaan kiinni heti, kun pääsi kosketusetäisyydelle, tutki sen nopeasti läpikotaisin ja totesi lelun ihan tylsäksi, eikä ollut siitä sen kummemmin kiinnostunut. Minkäänlaista pelko- tai epäröintireaktiota ei saatu irti.

Hyökkäys ja puolustushalu:
Seuraavaksi oli ohjelmassa hyökkäys, jossa mitataan puolustushalua. Kiusa ei taas ensin reagoinut uhkailuihin ollenkaan, tuomarin ollessa lähempänä se haukkui tuomarille varsin vakuuttavasti koko ajan remmi kireällä kohti tuomaria, loppuhyökkäyksen aikana takajaloillaan eteenpäin pyrkien. Minusta se oli ihan valmis yhteenottoon tuomarin kanssa, katsomosta se oli kuulemma näyttänyt lähinnä kiinnostuneelta tuomarin kädessä olleesta kepistä ;) Koko episodi unohtui saman tien, kun tuomari muuttui ystävälliseksi. Luoksekutsussa Kiu kaarsi minun kauttani ja suoraan katsomoon moikkaamaan Meriä ja sitten taas takaisin ;) Loppupuheenvuorossa tuomari epäili, että Kiusa olisi ollut valmis puremaan puolustustilanteessa, mikäli hyökkäys olisi viety loppuun. Olen samaa mieltä, koska olen nähnyt riittävän samanlaisia tilanteita ja tiedän, että Kiu ei todellakaan väistä, eikä epäröi käyttää hampaitaan tarpeen tullen...

Haalari ja räminätynnyri:
Kiusa ei noteerannut haalarisäikyttelyä ollenkaan ja käveli takaisinpäin suoraan haalarin yli. Se ei hätkähtänyt myöskään räminätynnyriä ollenkaan, katsoi sitä vain kiinnostuneena ja rauhallisena sen jyristessä päin. Menimme saman tien tynnyrin luokse, mutta se oli jo tylsäksi leluksi todettu, eikä kiinnostanut Kiusaa paljoakaan.

Pimeä huone:
Pimeässä huoneessa Kiu ei oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Se tutki sokkeloa, mutta ei ensin meinannut mitenkään löytää tarpeeksi pitkälle. Seiniin törmäily ei haitannut sitä lainkaan. Sitä ei huolettanut ollenkaan, että mamma oli kateissa. Se ei ollut moksiskaan myöskään lisähäirinnästä, jonka tarkoituksena oli saada sen mielenrauhaa järkkymään edes hiukan.

Seinä ja terävyys:
Seinässäkin sen ärsytyskynnys oli tosi korkea, mutta viime metreillä se sanoi hyökkäävälle tuomarille, että onko ihan pakko tulla siihen heilumaan ja seinää hakkaamaan, kun Kiusista ei nyt paljoa jaksaisi kiinnostaa...

Laukauksiin Kiusis ei reagoinut lainkaan, kuten ei yleensäkään mihinkään ääniin.

Loppuraportti, tuomareina Pirjo Ojala-Laine ja Auli Kiminki:

Toimintakyky +2 hyvä
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti -1a häiritsevän vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukaisupelottomuus +++ laukausvarma
loppupisteet 145


Hermorakenteen arvosana tippui tuomarin loppupuheen mukaan hurjan vilkkauden takia eli jos Kiusa olisi temperamentiltaan rauhallisempi sen hermorakenne olisi arvioitu ilmeisesti vähintään tasapainoiseksi. Taisteluhalu tippui samasta syystä suuresta tai erittäin suuresta kohtuulliseksi. Mutta kyllä kuvaus on silti varsin paikkansapitävä kokonaisuutena. Tuomarin sanoin Kiusa ei tarvitse muuta kuin pari palvelijaa, se kun ei tukea missään tilanteissa kaipaa.

Kiusan suoritus nauratti kovasti sekä tuomareita että yleisöä. Se säntäili omaan tyyliinsä koko testin läpi sata lasissa ja odotti koko ajan, milloin se oikea tekeminen alkaa. Neito-pieni oletti koko ajan, että varmaan kohta alkaa tapahtumaan jotain, kun kerran ollaan tultu selvästi ihan tarkoituksella uuteen kivaan paikkaan. Loppulauselmaa odotellessa se kelli tyytyväisenä kyljellään ja otti rennosti. Kaiken kaikkiaan neitonen oli ihan oma ihana itsensä <3

Katsoimme kaikki mudit (ja yhden kroaatin) testit eli kaikkiaan kahdeksan kikkuraa. Kentällä oli järkyttävän kuuma ja nyt iho taas punoittaa...

Suurkiitos Merille kyydityksistä!! Ja Nihtilän Ninalle Kiusan testin videoinnista!!

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Huh hellettä

Olipa helteiset agilitytreenit eilisiltana! Kenttä oli melkoinen pätsi, vaikka onneksi tuuli hiukan kuten Ojangossa yleensäkin. Sekä ohjaajat että koirat olivat aika kovilla, mutta se ei onneksi näkynyt suorituksissa:)

Kiusa ja Meri olivat vallan häikäiseviä, vaikka lähtöneuvottelut kestivät 'hiukkasen';) Pantsen mielestä tyttöjen huumaavat tuoksut olisivat olleet aika houkuttelevia, mutta yhtä putken sisällä suoritettua abs-äkkipysäystä lukuun ottamatta, houkutukset eivät vaikuta työskentelyyn. Meidän miehet olivat päteviä kuten aina<3 Taneli tarjosi treeniryhmälle superherkullista mansikka-raparperikakkua, joka teki totisesti kauppansa. Se oli taivaallista! Nam! Ollapa aina tällaiset tarjoilut:)

Viikonlopuksi on luvattu helteitä, joten toivottavasti huomisiltana tuulee, muutoin vauvatreeneissä voi olla aika tukahduttavaa...

Mytyn loput tutkimustulokset tulivat ja niidenkin mukaan mummeli on ihan kunnossa. Tulipahan tarkastettua:)

torstai 1. heinäkuuta 2010

Mamman Mytty terveystarkastuksessa

Mytty tuli mökiltä kotona käymään ja pääsi samalla reissulla eläinlääkärikäynnille, koska sillä oli alkuviikosta ollut pissatulehdukselta vaikuttaneita oireita. Oireet olivat jo hävinneet, mutta vein mummelin kuitenkin tarkastukseen.

Mytty oli reipas potilas kuten aina ja kaikki oli onneksi vallan mainiossa kunnossa :) Ei jälkeäkään tulehduksesta tai muista poikkeavuuksista ja yleisterveystarkastuksessa mummeli todettiin erittäin hyväkuntoiseksi ja reippaaksi. Erityisesti Mytyn upeat hampaat saivat ihailua osakseen:) Mytyllä ei edelleenkään ole hammaskiveä ja kaikki hampaat ovat tallella ja kunnossa. Bakteeriviljelyn tulokset saadaan huomenna, mutta hätä ei siis ollut tämän näköinen.

Mytty täytti 14v 20.6. eli yksilöSM-päivänä. Mutta ikä ei vielä pahemmin näy kuin ajoittaisena aamujäykkyytenä, jos on viileitä, kosteita ilmoja.