sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Talvirenkaat alla - kiitos Taneli ja Ismo!



















Talvirengasongelma ratkesi tänään, kun pelastavat enkelit eli Ikäheimon Taneli ja Korhosen Ismo uhrasivat osan sunnuntaitaan tulemalla kahdestaan renkaanvaihtotalkoisiin minun parkkipaikalleni. Uskomattoman ihanaa! En olisi saanut omin voimin renkaita vaihdettua lähiviikkoina... En saa itse nostaa enkä kantaa mitään kipeiden kyynärpäiden takia, joten en olisi saanut edes renkaita autolle, että olisin päässyt johonkin liikkeeseen vaihdattamaan ne. Saati sitten perille kesärenkailla jäisillä teillä. On se vaan mielettömän hienoa, että noin superavuliaita ja viitseliäitä ihmisiä on olemassa. SUURKIITOS!!

Pakkanen senkun kiristyy, eikä lämpenemistä ole odotettavissa ihan lähiaikoina. Talvi tuli kertarysäyksellä ja harvinaisen aikaisin. Toivottavasti talvi ei ole yhtä luminen kuin viime vuonna, että voimme jatkaa ulkotreenejä. En millään raaskisi keskeyttää taas penturyhmien treenejä, nykyisillä on ollut harvinaisen huono tuuri säiden kanssa. Viime talvi oli ennätysluminen ja -kylmä. Kesä oli ennätyslämmin ja tappavaa hellettä piisasi lähes loputtomasti. Nyt me ansaitsisimme loistavat treenikelit.

Tuike on päässyt taas tänään kahdestaan minun kanssani ulkoilemaan. Tarkoituksena oli törmätä koiriin, koska niitä yleensä vilisee täällä reilunpuoleisesti. Mutta tänään niitä ei ollut missään, kun niitä olisi varta vasten tarvittu. Tuike pääsi kuitenkin kaahaamaan lumessa ja moikkailemaan ihmisiä, mikä sekin oli hauskaa. Tuikeli ei piittaa pakkasesta, vaikka luulisi, että paljas vauvamasu palelisi lumessa pomppiessa.

Neitosen kasvua ei jotenkin huomaa, kun sen näkee tässä joka päivä. Kuvissa muutoksen kuitenkin näkee. Tuike on kasvattanut itselleen pitkät kintut ja se on jo ihan koiran muotoinen, ei siis enää pyöreä karvapallo ;) Tuikkeessa on melkoisesti äitinsä näköä <3 Tosin sitä luultiin taas tänään samojediksi... Onhan sillä kieltämättä aika kivasti karvaa.

Vimma sen sijaan kaljuuntuu hurjaa vauhtia. Tämä on ihan uutta. Se ei edellisten pentujen jälkeen tiputtanut yhtään turkkiaan. Sillä pilkottaa jo iho karvan läpi selässä, lavoissa ja reisissä. Aika hurjan näköistä ja näin paukkupakkasella tosi käytännöllistä myös ;) Viippu kapeni näppärästi muutaman sentin ihan vain kampaamalla. Maitotarjoilu pentuselle on viimein loppunut, kyllä se kestikin. No, kolmekuukautiseksi Tuike sai mammalta osan ruoastaan.

Tuike ja Vimma leikkivät todella paljon yhdessä sisällä. Ne leikkivät ihanaa ähellyspainia ja molemmilla on tosi kivaa. Kiusan leikit menevät vähän liian rajuiksi, mutta eiköhän tilanne parane, kun Tuike kasvaa vähän isommaksi. Tuike painaa nyt 4,2 kiloa ja huomenna tulee täyteen 13 viikkoa elettyä elämää. Aika sirpakka pikkulikka.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Liftauspäivä































Tänään oli taas agilitypäivä Keravalla. Sinne päästäkseni tarvitsin kuljetusapua, koska rakas autoseni on jumissa parkkipaikalla kesärenkaat allaan. Onneksi apua löytyy, kun sitä tarvitaan eli saimme Kiusan kanssa kyydin aamulla Keravalle Tanelilta ja pääsimme takaisin Merin uudella autolla. Ihanaa! Suurkiitos molemmille.

Treeneissa oli hauskaa kuten aina ja näimme taas erinäisiä loistosuorituksia. Pantse ja Taneli olivat sairaan taitavia ja ripeitä kuten aina. Kiusa ja Meri olivat aivan häikäiseviä, voi sitä vauhdin ja taidon määrää!

Vauvaryhmäläisistä Tico oli ehdottomasti yksi päivän tähdistä, hillittömän hieno ja taitava nuorimies. Qissa ja Elmo tekivät hienosti hommia. Kisaavista myös Viivi oli loistovireessä ja teki hienoa työtä. Rinalla oli niin kova vauhti, että pito ei oikein ottanut riittääkseen mattopohjalla ja neitonen suti tyhjää ja oli muutamaan kertaan nurin radan aikana. Toivottavasti lihakset eivät menneet jumiin treenien jäljiltä. Herttakin teki hienosti hommia, vaikka takana oli traumaattinen kisakokemus, etenkin ohjaajaparalla. Konsta ja uusi lainaohjaaja olivat erittäin vakuuttava pari!

Pakkasta piisaa, mutta Tuike rakastaa lunta ja ulkona rynnistelyä. Minua hiukan hirvittää, kun neitonen rakastaa lumessa pomppimista, vaikka vauvamasu on vielä paljas... Tuikeli on tosi iloinen pieni koiralapsi <3

Tuike on nyt härnännyt Kiusaa ihan asioikseen asti. Toistaiseksi Kiusa on ollut sen kanssa tosi kärsivällinen, mutta siitä tulee taatusti vielä sanomista. Kiusa on jo pari kertaa komentanut Tuiketta ja pikkulikka on osoittautunut kunnon draamaqueeniksi. Ensimmäisellä kerralla luulin, että nyt kävi tosi huonosti, mutta Kiusa oli vain tukistanut lapsosta kevyesti. Tuike kiljui kuin päätä olisi nirhattu irti tylsällä voiveitsellä. Olisi voinut kuvitella, että se teki kuolemaa. Hönö lapsi.

Toisaalta teatraalisuutta on kuulemma suvussa liikkeellä ennestään ;) Vimman sisko, Siiri, ymmärtää nämä draaman päälle. Ja Tuikkeen veli Veijari on osoittanut samanlaisia taipumuksia. Kyllähän siitä kannattaa jo kiljua, jos melkein voi jotain sattua, eikös? Tai jos vaikka ehkä melkein osui...

torstai 25. marraskuuta 2010

Lunta, lisää lunta ja kiristyvää pakkasta

Jouduin perumaan ensi sunnuntain vauvatreenit, koska viikonlopuksi on tiedossa kireää pakkasta ja kova viima. Luntakin taitaa olla jo nyt niin paljon, että kentän nurkille ei ole mitään asiaa autolla. Ainakaan kesärenkailla... Toivottavasti näin aikainen lumentulo ja paukkupakkaset eivät tiedä kylmää talvea. Onneksi kisaavien treenit ovat lauantaina lämpimässä hallissa. Tosin sinnekään en pääse, jos en saa kinuttua kyytiä.

Lunta on reilut 30 senttiä, joten Tuike häviää lumihankeen aika helposti. Neitonen on pomppinut hangessa innoissaan, eikä ole yhtään ihmetellyt maiseman peittymistä valkoiseen upottavaan vaippaan. Sitä ei tunnu kylmyys haittaavan, vaikka vatsa onkin vielä melkoisen karvaton vauvamassu. Pitkään ei olla pakkasilla ulkona kuitenkaan viihdytty, tai siis minä en ole viihtynyt. Jos joskus pääsisi ulos valoisaan aikaan...

Tuike on valitettavasti pistänyt huolella merkille tilanteet, joissa äiskä ja isosisko haluavat antaa äänimerkkiä ja haukkuu innoissaan mukana. Pikkuinen kulkee kauniisti remmissä ja kulkee isojen tyttöjen mukana kuin väärä raha. Neitonen aristelee vähän vieraita koiria, joten sen pitäisi saada positiivisia kokemuksia kilteistä koirista. Ihmiset sen sijaan ovat aivan ihania :) Mutta kotireviirillä niillekin haukutaan, jos isot tytöt siihen suuntaan vihjaavat.

Kiusa ja Meri olivat tiistaina ensimmäistä kertaa tottistreeneissä ja siellä oli ollut tosi kivaa molemmilla! Olen ihan varma, että siitä on paljon hyötyä tyttöjen suhteelle :) Kiusahan rakastaa myös tottista ja jos Merikin nyt innostuu, niin taivas vain on rajana siinäkin lajissa.

Kuulin tänään Armin kuulumisia. Armillakin menee hienosti uudessa laumassa. Se tulee loistavasti toimeen lauman muiden koirien kanssa ja nukkuu uuden emännän viekussa yönsä <3 Ihanaa kuulla sydänkäpysen kuulumisia!!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Talviagilitya





































Matka vei taas tänään vaihteeksi Ojankoon. Tällä kertaa vuorossa olivat vauvaryhmät ja niitä oli ohjelmassa neljä ryhmää. Lunta ei ollut tullut perjantain jälkeen paljoakaan lisää ja nyt lumen pinta ei ollut paksussa jäässä, joten olosuhteet olivat ihan kohtuulliset. Lunta oli noin nilkan korkeudelle ja pakkasta vain hiukkasen.

Meidän pieni Veijari-mies oli tänään ensimmäistä kertaa vauvatreeneissä ja oli hirmuisen reipas oppilas. Pikkumies jaksoi hienosti keskittyä koko tunnin ajan tehtäviin, eivätkä treenikaverit häirinneet ollenkaan.

Treenien jälkeen Tuike pääsi painimaan veikan kanssa hetkosen. Lapsosilla oli oikein kivaa keskenään. Pentuset ovat molemmat kasvaneet selvästi, sen näkee etenkin eilisistä kuvista. Niillä on jo pitkät koivet ja ne näyttävät päivä päivältä enemmän oikeilta koirilta pehmolelujen sijaan. Mudiveljekset Romi ja Miska olivat myös paikalla ja niistä etenkin Miska oli pennuista ihan innoissaan.

Seuraavaksi on saatava talvirenkaat alle, kesärenkailla kelit eivät ole kovin turvalliset näinä päivinä. Isoilla teillä menee ihan ok, mutta esimerkiksi auraamaton Ojanko hirvittää kyllä. Pienikin virheliike niin siihän jäätäisiin sutimaan...