tiistai 31. elokuuta 2010

Kummi kylässä













Lapsoset saivat tänään vierailijan, kun pentueen kummitäti Raila tuli palleroimaan pienokaisia. Vimma oli taas innoissaan vieraasta ja esitteli pentujaan auliisti. Pääasia Vimmalle taisi kuitenkin olla se, että sai itse kehuja, rapsutuksia ja namppaa :)

Pentusten pigmentin kehitys etenee. Tänään tyttösten nenät olivat lähteneet tummumaan selvästi.Pennut voivat paksusti, kuten kuvistakin taitaa nähdä.

Vimma tuli tänäänkin välillä nukkumaan minun jalkoihini sillä aikaa, kun pentuset nukkuivat. Mamman pieni prinsessainen silmäterä <3

Ikää 1 viikko






Pennuille tuli tänään ensimmäinen elinviikko täyteen. Pentuset kasvavat hurjaa vauhtia ja tuntuvat olevan syömässä vähän väliä. Tytöille on alkanut ilmaantua pigmenttiä varpaista alkaen.

Vimma malttaa jo tulla hetkosiksi pentulaatikon ulkopuolelle rapsuteltavaksi ja otti äsken jopa pienet nokoset jaloissa pentujen nukkuessa. Pienikin piipahdus pentujen suunnalta pakottaa sen kuitenkin palaamaan pikaisesti velvollisuuksien pariin. Vimma suostui tänään ensimmäistä kertaa pissalle myös veljeni kanssa, joka on päivisin katsomassa pesueen perään.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Vauvapalleroisia












Lapsosilla on melkoisen isot vauvamasut ja Vimma saa tankata ruokaa kerrankin mielensä mukaan, voi onnea!

Pieni pentuperhe jäi tänäänkin yksin siksi aikaa, kun kävin vetämässä vauvatreenejä Ojangossa. Penturyhmiä on neljä, joten aikaa menee joka sunnuntai reilunpuoleisesti. Vimma paksukaiset voivat hienosti, joten ei huolettanut yhtään jättää niitä keskenään muutamaksi tunniksi.

Maitobaarin palvontaa









Olin tänään HSKH:n agilitykisoissa töissä, joten Vimma ja pentuset olivat melkoisen pitkään ihan keskenään. Pikkuperhe voi paksusti ja kaikkien pentujen paino on hienossa nousussa. Vimma on jo malttanut poistua pentulaatikosta pariksi minuutiksi kerrallaan ilman erityistä käskyä.

SUMU ry:n agilitymestari 2010



Pantse ja Taneli voittivat suvereenisti molemmat medikolmosten radat tämänpäiväisissä HSKH:n kisoissa Ojangossa. Samalla heistä leivottiin Suomen Mudiyhdistys ry:n agilitymestarit 2010. Mestaruuksista on kisattu kerran aikaisemmin ja edellinen mestari oli siskolikka Sumu Niinan kanssa.

Mestaruuskisan osallistujamäärä oli kohtuullisen minimaalinen; Pantse oli ainoa osallistuja. Voitto oli kuitenkin hyvin ansaittu koko kisan tuplavoitolla ;)

Meidän pojista saa olla niiiiiiiin ylpeä!

perjantai 27. elokuuta 2010

Huippuagilitya ja takakannuksia




Kävin vetämässä treenit kisaaville eli maltoin jättää Viipun ja lapsoset siksi aikaa keskenään. Treeneissä nähtiin häikäisevän hienoja suorituksia <3 Pantse ja Taneli olivat mielettömän upeita <3 Kiusa ja Meri olivat myös aivan henkeäsalpaavia <3 Myös muut loistivat, ihan kuten myös viikko sitten. Toivottavasti meno on samanlaista huomisissa omissa kisoissa Ojangossa. Olen osan päivää paikalla ylitoimitsijana, joten täytyy taas jättää Viippu ja lapset kotiin siksi aikaa. Ei millään raaskisi, kun pesuetta jaksaisi tuijottaa tuntikausia putkeen, vaikka lapsoset lähinnä vain syövät ja nukkuvat.

Vauvat kasvavat kohisten ja Vimma ottaa ilon irti äitiydestä. Maria kävi poistamassa pikkuisilta takakannukset. Vimma toivotti Marian iloisesti tervetulleeksi ja esitteli pentuja innoissaan. Pojalla ei ollut takakannuksia syntyessään, mutta isolla tytöllä oli toisessa takajalassa ja pikkulikalla molemmissa takajaloissa. Pentuset protestoivat melkeinpä enemmän puudutuspiikkiä kuin itse operaatiota. Viippu tarkkaili pentujen käsittelyä tarkkaavaisena ja putsaili pennut huolella saatuaan ne takaisin, viis puudutus- ja desinfiointiaineesta. Tytöt pääsivät heti lohturuokailemaan ja kellivät hetken kuluttua tyytyväisinä masu ruokaa pullollaan :)

Syödään, nukutaan ja voimistelllaan





Lapsosten elämä on yhtä nukkumista ja syömistä. Välillä toki voimistellaan ja ratkotaan ongelmia, kun äiskä ja/tai maitobaari ovat hetken kateissa. Haju- ja tuntoaistit ovat ahkerassa käytössä.

Pentuset viestivät vikisemällä, kujertamalla ja kiljumalla, kun niillä on joku hetkellinen haaste elämässä. Pentuset tuntuvat kovin tyytyväisiltä elämäänsä.

Vimma on edelleen liimautuneena pentulaatikkoon, eikä raaskisi jättää pentusia hetkeksikään. Vimmaa pitää muistutella syömisen tärkeydestä. Siis Vimmaa - maailman ahneinta koiraa!

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Virkaintoinen äiskä







Sen jälkeen, kun Vimma meni pentulaatikkoon, sitä ei meinaa saada millään sieltä edes syömään ja juomaan, saati ulos pissalle. Se on täysin haltioissaan lapsosista, eikä tässä vaiheessa tunnu saavan millään niistä tarpeekseen. Se säteilee äidin ylpeyttä aikaansaannoksistaan.

Veljeni tuli aamulla hoitovuoroon, kun minä lähdin töihin ja Vimma oli alkuun tarkkaillut häntä erittäin tarkkaavaisesti, mutta rentoutunut sitten, kun huomasi hänen vain ihailevan ja paijailevan lapsukaisia. Vimma oli kuulemma näyttänyt superylpeältä jälkikasvustaan. Sinänsä hauskaa, että en kertonut hänelle etukäteen, että pennut eivät olekaan mustia, ja hän ei ollut meinannut löytää koko pentuja, vaikka ne olivat ihan näkyvillä, koska hänen silmänsä olettivat etsivänsä mustia pentupötkylöitä ;)

Vimma ei ollut poistunut kertaakaan pentulaatikosta koko päivänä käydäkseen syömässä tai juomassa, joten jatkossa siihen on kiinnitettävä erityishuomiota ja patistaa neitosta nestetankkaukseen, että pentusille riittää apetta.

Kiusalla menee hienosti Merillä. Neitosilla oli ollut eilen hienot treenit tehisporukassa. Harmi, että en päässyt katsomaan.

tiistai 24. elokuuta 2010

Tervetuloa pienokaiset!















Vimman avautumisvaihe kesti aika tarkkaan vuorokauden ja sitten alkoi supistelu puolenpäivän maissa, ja kohta kunnon työnnötkin puoli yhden aikaan. Kovista yrityksistä huolimatta hommasta ei tuntunut tulevan valmiimpaa, joten puolen tunnin yrityksen jälkeen soitin eläinlääkärille ja vartin päästä olimme jo matkalla lääkäriin rankassa ukkoskuurossa. Pääsimme lääkäriin noin tunnin kuluttua työntövaiheen alkamisesta eli noin 13:30. Vimma oli tosi kivuliaan oloinen, eikä pennuista ollut edelleenkään mitään havaintoa. Kello kahdelta lapset nostettiin tähän maailmaan. Synttäreitä vietetään siis 23.8.

Kaikkien pentujen istukat olivat vielä lujasti kiinni kohdunseinämässä, mutta kohdun suu oli ihan auki ja valmiina. Reitti ulos oli kuitenkin vielä tiukemmassa kuin viimeksi eli hätäsektio oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Pentuja oli kolme kuten etukäteen tiesimmekin, kaksi fakoa tyttöä ja merle poika. Syntymäpainot:

poika 294g
isotyttö 294g
pikkulikka 214g

Hieroimme hoitajan kanssa lapsoset hengittämään. Isotyttö alkoi kiljua heti, kun siihen koskettiin, ja kiroilikin hyvin vakuuttavasti ja suurella vakaumuksella. Poika ja pikkulikka alkoivat kyllä hengittää heti, mutta eivät meinanneet saada ääntä auki. Pojalta ääni löytyi toisena, sitä ennen se yritti protestoida 'juoksemalla' ja huitomalla kovasti. Pikkulikka oli ensin aika vaisu ja veltompi kuin sisaruksensa. Pikkulikkakin vertyi, kun sai itsensä kunnolla lämpimäksi:) Sitten vain napanuorat poikki ja maitobaarille. Raila tuli moikkaamaan lapsosia lääkäriasemalle ja hänkin osallistui lapsosten alkuhierontaan, kiitos Raila! Jouduit sitten näidenkin pentusten kummiksi;)

Vimma oli tässä vaiheessa vielä aika sekaisin ja lähes taju kankaalla. Kaikilla pennuilla oli voimakas imuote ja kun ne tajusivat, mistä maitoa tulee, nisään käytiin kiinni tiukasti. Me vietettiin aika pitkä aika heräämössä, että pennut saivat kunnolla syödäkseen ja Vimma sai heräillä rauhassa. Vimman alkaessa olla aika hyvin hereillä pakkasin pennut mukana olleeseen pahvilaatikkoon ja nappasin Vimman matkaan. Vimman pallomaisuus jäi kerta heitolla eläinlääkärin vastaanotolle, vyötärö ilmaantui takaisin kuin taikaiskusta:) Lasku piti toki maksaa ennen kotiin lähtöä..

Kotiin tultua annoin Vimman ensin levätä hetken ihan rauhassa ja laitoin sitten lapsoset taas syömään. Viippu oli alkuun aika hämmentynyt ja kipeän ja huonovointisen oloinen. Vimma puklasi kaiken syömänsä ulos, jopa juomansa veden. Edelliskerralla ei ollut samanlaista pahoinvointia. Vimma ei myöskään alkuun pessyt pentuja, sitä selvästi yökötti ihan kaikki.

Pahoinvointi meni onneksi ohi. Ja tänään aamuviiden aamupissan jälkeen Vimma on taas syönyt, juonut ja hoitanut pennut täysin itsenäisesti. Se ei enää halua poistua laatikosta kuin juomaan, syömään ja pikapissalle. Me käytiin Viipun kanssa aamulla hakemassa autoon jääneet antibiootit ja Vimma ei olisi halunnut lähteä niin kauas pennuista. Takaisinpäin on melkoinen veto ja kotiovella vaativa vikinä, kun mamma avasi oven pikkuäiskän mielestä liian hitaasti <3

Pentuset tuntuvat syövän koko ajan. Alkuun pikkulikka halusi nukkua yksin, mutta nyt sekin on aina samassa kasassa muiden kanssa. Isotyttö on äänekkäin ja voimakastahtoisimman oloinen. Pikkulikka on järkevä ja harkitsevainen. Poika on sinnikkään ja voimakkaan oloinen. Lapsosten kasvun seuraamisesta tulee mielenkiintoista.

Meillä kävi tänään huoltomies tarkastamassa pattereita ja oli mielenkiintoista seurata, miten Vimma suhtautui vieraaseen mieheen uunituoreena äitinä. Vimma tervehti ovella ihan ystävällisesti ja kaikki oli hyvin siihen asti, kun huoltomies tuli olkkariin, jossa pentulaatikko on.. Koko sen ajan, kun mies oli huoneessa, Vimma seisoi pentulaatikon reunalla pentujen ja miehen välissä ja haukkui terävää, uhkavaa haukkua jostain tosi syvältä. En ole koskaan kuullut sellaista ääntä Vimmasta. Päättäväisyys oli käsinkosketeltavaa. Miehellä ei olisi ollut mitään asiaa pentujen luokse. Tutut Vimma ainakin viimeksi toivotti tervetulleiksi heti ensimmäisenä päivänä synnytyksen jälkeen, mutta vieras mies oli ihan eri asia.