sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Ojanko - aina ja koko ajan...






















Perjantaina treenattiin agilitya Ojangossa hirmuisessa tuulessa ja vesisateessa. Kastuin kunnolla läpi ja olin loppujen lopuksi umpijäässä. Säkkipimeys kentän ympärillä täydensi loistokokemuksen. Onneksi koirat olivat sentään hauskoja seurata kuten aina :)

Tänään siirryttiin vauvaryhmien kanssa sunnuntaisin valoisaan aikaan. Ja kylläpä oli mukavaa, kun aurinkokin paistoi osan aikaa! Pentuset olivat ihanaisia ja niin kovin taitaviakin <3

Ennen treenejä juoksutin omia tyttöjä metsässä ja Tuikeli meni muiden mukana ihan vaivatta. Oli niin kivaa, että melkein unohduimme metsään, vaikka olisi pitänyt aloittaa ensimmäinen treeniryhmä.

Treenien jälkeen kävimme Tuikkeen kanssa moikkaamassa Myttyä. Tuike riemastui niin paljon Mytyn näkemisestä, että sai kunnon hepulikohtauksen :) Ilo ei ollut ihan yhtä suuri molemmin puolin, mutta kyllä Myttykin Tuikkeesta tykkää. Tuike on kaikkien lempparityyppi. Se lukee isoja tyttöjä tosi taitavasti ja kaikki tykkäävät myös leikkiä sen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti