Mitenhän tässä näin kävi, että kotona on nyt viisi koiraa? Onneksi jokainen niistä on mamman silmäterä ja maailman ihanin koira. Jokainen omalla tavallaan. Mytty on 14,5v, Vimma 8,5v, Kiusa 4,5v ja lapsoset 9-viikkoisia. Raisu on jättämässä lauman sunnuntaina, joten sitten väki vähän vähenee. Sinänsä lauman koirilla on sitten melkoisen sopivat ikäerot.
Koko lauma on ollut yhtenä porukkana torstain ja perjantain työpäivät, eikä lauman kesken ole ollut minkäänlaista hämminkiä ilmassa. Koko lauma on ollut molempina päivinä sulassa sovussa vastassa haukotellen. Lauman mieliala on pysynyt rauhallisena ja rentona.
Pentuset suhtautuvat Myttyyn suurella kunnioituksella. Ne mielistelivät ja kutsuivat Myttyä leikkiin alkuun pienen välimatkan päästä ja ovat hiljalleen hivuttautuneet yhä lähemmäksi. Kun Mytty murahtaa varoituksen, pikkulikat häipyvät välittömästi kauemmaksi. Tänään Mytty jo itsekin kutsui pentuja leikkiin :) Leikistä ei vielä tullut pitkäkestoista, koska pennut vähän varovat mummelia, mutta tilanne näyttää paremmalta kuin hyvältä. Ihanaa!!
Sekä Vimma että Kiusa leikittävät tyttösiä. Vimma aktiivisemmin. Yleensä leikkiin osallistuvat molemmat pentuset yhtä aikaa ja kaikilla on niiiiiin mukavaa <3 Pikkulikat myös nukkuvat mielellään sekä äitinsä että isosiskonsa kyljessä kiinni. Veikkaan, että Mytty käy muutaman päivän kuluttua ihan yhtä hyvin.
Käytiin tänään koko remmin kanssa Ojangossa juoksemassa. Mytyn taannoinen eksyminen metsään tuntuu hyvin ymmärrettävältä tämän päivän perusteella. Lyhyehkön juoksutuksen aikana, suhteellisen avoimella paikalla, Mytty onnistui kadottamaan lauman kahdesti. Kun se tajuaa jääneensä porukasta, sen sijaan, että se jäisi pohtimaan asiaa, se lähteekin juoksemaan miljoonaa ensimmäiseen suuntaan, joka mieleen tulee. Ja mummeli juoksee hirmuista kyytiä! Sen askel ei totisesti vieläkään paina :) Suunnat olivat suhteellisen järkeviä sentään. Valitettavasti Mytyn kuulo on selvästi huonontunut keväästä, eikä siihen enää saa matkan päästä kontaktia huutamalla. Näkö pelaa hienosti, joten se pitäisi nyt saada tsekkaamaan useammin, olisiko minulla asiaa. Milla (ensimmäinen koirani) oppi siihen tosi nopeasti kuulon heikennyttyä, toivottavasti Myttykin oppii.
Lisäksi treenasimme Kiusan kanssa lähtökontrollia ja neitonen vakuutti katse kirkkaana, että ei i k i n ä karkaisi lähdöstä, tietenkään...
Aika possu koiraksi. Se ei tunnu tajuavan, että olen nähnyt sikamaisia karkaamisia ja loputonta vastaan jäkittämistä Merin kanssa kerta toisensa jälkeen. Katsotaan, jos saisin sen sikailemaan minullakin, että löytäisin avaimet, joilla Meri saisi ongelman poistumaan.
Päästin Vimmankin hetkiseksi radalla pitämään hauskaa. Viippu on nyt pentujen jälkeen niin rankasti ylipainoinen, että sitä ei voi vielä pitkään aikaan hyppyyttää tai päästää esim. A:lle, mutta otettiin pieniä kuvioita ilman rimoja ja juostiin putkia. Kivaa oli näinkin =) Vimma oli tosi onnellinen, kun pääsi tekemään jotain mamman kanssa.
Tehopäivän kunniaksi menimme seuraavaksi ostarille treenaamaan pikkulikkojen kanssa yksitellen remmikävelyä ja kuuntelemaan/katselemaan liikennehässäkkää, ihmisiä, koiria, lastenrattaita jne. Pikkuiset eivät olleet mistään moinaankaan, vaan painelivat menemään hännät tanassa. Pienet pontevat lapsoset olivat melkoisia ihmismagneetteja :) Kumpikaan ei piitannut pätkääkään liikentteen mekkalasta, busseista, kuorma-autoista, moottoripyöristä tai ylipäänsä mistään. Kävimme lisäksi molempien kanssa ajelemassa busseilla muutamia pysäkkivälejä. Raisua hiukan piipitytti alkuun, Tuiketta ei itkettänyt yhtään.
Meidän lauma herättää nyt melkoisesti huomiota, kun kuljemme pihoilla; kolme mustaa koiraa remmissä ja kaksi valkoista kirmaa vapaina samassa porukassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti