Lauantain alkoi katastrofilla, kun tajusin auton avaimen kadonneen. Se on varmaan pudonnut, kun olen selvitellyt viiden koiran remmisotkuja ulkoiltaessa... Kirottua #&*#¤ Ja sähkötolpan avain on tietty siinä auton avaimessa kiinni...
Lauma pääsi silti Ojankoon kaahaamaan ja kaahasivathan ne. Jos ei asuisi pienessä kerrostaloasunnossa, vaan olisi enemmän tilaa ja vaikkapa sellainen luksus kuin oma piha, tämän lauman kanssa pärjäisi vaivoitta. Lottovoittoa siis taas anomaan. Remmisotkut vie järjen...
Toisaalta onhan se aika suloista, että meitä on tässä reilulla neliöllä kuusi, kun kaikki haluavat olla lähellä mammaa ♥ Öisin on lämmitys kunnossa, kun on karvaisia lämpöpulloja joka puolella ♥ Hoppukin muuten tykkää nukkua kaula kaulaa vasten, ihan mummonsa tyyliin ♥
Pitkän empimisen jälkeen tuli Messarikin pikaisesti katsastettua sunnuntaina. Olisi jäänyt kokonaan väliin, jos en olisi tilannut Tuituille villamanttelia mittatilaustyönä. Tuille ei oikein mikään valmistakki istu... Se on niin kuikelo :) Tui sai myös kansion kisakirjalle ja rokotuspassille, vaaleanpunaiset totta kai ;) Tai no pinkit, se vauvanvaaleanpunainen on aika helposti nuhraantuva. Muut saivat vain vähän nameja, ruokaa ja pienen aktivointipelin. Niin ja toki muutkin saivat villamanttelit :)
Ajeltiin sitten suoraan Ojankoon kaahaamaan koko lauman kanssa :)
Maanantai meni Ojangossa notkuessa. Vain tunti siitä asiallista menoa ja loppuaika mudipulinaa :) Laumalla oli hauskaa :) Ihanaa keskittyä välillä omiin karvakorviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti