perjantai 24. syyskuuta 2010

Draamaa ála Mytty

Tämä päivä alkoi ankeasti, kun ensin heräsin lääkityksestä huolimatta tosi kipeän oloisena. Ja pahempaa vain seurasi. Soitin äidille yhden maissa ja sain kuulla, että Mytty oli kadoksissa.

Mytty oli ollut äidin ja äidin mökkinaapurin kanssa marjastamassa mökin lähimetsikössä. Mytty oli ollut onnesta soikeana päästessään metsään juoksentelemaan. Mummeli oli juoksennellut innoissaan marjastajien mukana, kun se oli yht'äkkiä lähtenyt juoksemaan lujaa poispäin, ilmeisesti jonkun eläimen perään. Myttyä ei ollut löytynyt, vaikka marjastajakaverit olivat huudelleet ja etsineet sitä melkoisen tovin. Mytty lähti siis reissuunsa yhdentoista maissa. Myttyä ei löytynyt myöskään seuraavalla etsintareissulla, minkä lisäksi muutama mökkinaapuri oli etsiskellyt karkulaista muualtakin lähiympäristöstä.

Minä ilmoittelin ympäriinsä Mytyn katoamisesta; poliisille, löytöeläintalolle Viikkiin, Karkurit-sivustolle, Lemmikkipalstoille ja Facebookin kautta. Muutama kaveri ilmoittautui mukaan etsintäreissuun, joten kuumeesta huolimatta lähdimme kohti katoamispaikkaa. Kiitos Railalle kyydistä!

Olimme juuri ohittaneet lentokenttätien, kun puhelin soi. Mytty oli löytynyt, oli hyvissä voimissa ja löytäjä oli jo tuomassa sitä takaisin katoamispaikkaan. Voi itku, mikä helpotus se oli!

Mytty oli juossut metsikön läpi ja jäänyt hengailemaan koko päiväksi läheiselle hevostilalle. Se oli hengaillut mukana hevosten ruokinnassa jne. Hevostenhoitaja Juuli oli ottanut Mytyn talteen ja kysellyt ympäristöstä, tiesikö joku kadonneesta koirasta. Kotiin tultuaan hän oli nähnyt katoamisilmoituksen netissä ja soitti sitten minulle. Olen loputtoman kiitollinen hänelle Mytystä huolehtimisesta!

Mummokoirat ovat parhaita ja lauman ehdottomia silmäteriä, joten tällaiset järkytykset ovat ihan hirveitä. Ehdin taas jo miettiä kaikki mahdolliset ja mahdottomat hirveydet, mitä Mytylle olisi voinut huonoimmassa tapauksessa sattua.

Koko episodi kesti loppujen lopuksi seitsemän tuntia ja Mytty oli takaisin mökillä reilusti ennen pimeää. Ruoka maistui ja sen jälkeen mummeli on vedellyt tyytyväisenä hirsiä omassa lämpäisessä pedissä. Mytyllä taisi itse asiassa oli tosi kiva päivä. Meillä muilla ei niinkään.












Pennut ovat jääneet tänään vähän statisteiksi, mutta niillä on ollut hauskaa kuten aina. Niiden uteliaisuudella ei ole mitään rajaa. Isosta tytöstä on sukeutumassa miellyttämishaluinen, kontaktihakuinen pusukone <3 Pusujen lomassa hampaatkin kolisevat välillä nenään, kun pussailu on ihan parasta ja vauhti on melkoisen hurja :) On ne vaan järkyttävän suloisia pikkukoiria <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti