Lunta, lisää lunta ja kiristyvää pakkasta

Jouduin perumaan ensi sunnuntain vauvatreenit, koska viikonlopuksi on tiedossa kireää pakkasta ja kova viima. Luntakin taitaa olla jo nyt niin paljon, että kentän nurkille ei ole mitään asiaa autolla. Ainakaan kesärenkailla... Toivottavasti näin aikainen lumentulo ja paukkupakkaset eivät tiedä kylmää talvea. Onneksi kisaavien treenit ovat lauantaina lämpimässä hallissa. Tosin sinnekään en pääse, jos en saa kinuttua kyytiä.

Lunta on reilut 30 senttiä, joten Tuike häviää lumihankeen aika helposti. Neitonen on pomppinut hangessa innoissaan, eikä ole yhtään ihmetellyt maiseman peittymistä valkoiseen upottavaan vaippaan. Sitä ei tunnu kylmyys haittaavan, vaikka vatsa onkin vielä melkoisen karvaton vauvamassu. Pitkään ei olla pakkasilla ulkona kuitenkaan viihdytty, tai siis minä en ole viihtynyt. Jos joskus pääsisi ulos valoisaan aikaan...

Tuike on valitettavasti pistänyt huolella merkille tilanteet, joissa äiskä ja isosisko haluavat antaa äänimerkkiä ja haukkuu innoissaan mukana. Pikkuinen kulkee kauniisti remmissä ja kulkee isojen tyttöjen mukana kuin väärä raha. Neitonen aristelee vähän vieraita koiria, joten sen pitäisi saada positiivisia kokemuksia kilteistä koirista. Ihmiset sen sijaan ovat aivan ihania :) Mutta kotireviirillä niillekin haukutaan, jos isot tytöt siihen suuntaan vihjaavat.

Kiusa ja Meri olivat tiistaina ensimmäistä kertaa tottistreeneissä ja siellä oli ollut tosi kivaa molemmilla! Olen ihan varma, että siitä on paljon hyötyä tyttöjen suhteelle :) Kiusahan rakastaa myös tottista ja jos Merikin nyt innostuu, niin taivas vain on rajana siinäkin lajissa.

Kuulin tänään Armin kuulumisia. Armillakin menee hienosti uudessa laumassa. Se tulee loistavasti toimeen lauman muiden koirien kanssa ja nukkuu uuden emännän viekussa yönsä <3 Ihanaa kuulla sydänkäpysen kuulumisia!!

Talviagilitya

Matka vei taas tänään vaihteeksi Ojankoon. Tällä kertaa vuorossa olivat vauvaryhmät ja niitä oli ohjelmassa neljä ryhmää. Lunta ei ollut tullut perjantain jälkeen paljoakaan lisää ja nyt lumen pinta ei ollut paksussa jäässä, joten olosuhteet olivat ihan kohtuulliset. Lunta oli noin nilkan korkeudelle ja pakkasta vain hiukkasen.

Meidän pieni Veijari-mies oli tänään ensimmäistä kertaa vauvatreeneissä ja oli hirmuisen reipas oppilas. Pikkumies jaksoi hienosti keskittyä koko tunnin ajan tehtäviin, eivätkä treenikaverit häirinneet ollenkaan.

Treenien jälkeen Tuike pääsi painimaan veikan kanssa hetkosen. Lapsosilla oli oikein kivaa keskenään. Pentuset ovat molemmat kasvaneet selvästi, sen näkee etenkin eilisistä kuvista. Niillä on jo pitkät koivet ja ne näyttävät päivä päivältä enemmän oikeilta koirilta pehmolelujen sijaan. Mudiveljekset Romi ja Miska olivat myös paikalla ja niistä etenkin Miska oli pennuista ihan innoissaan.

Seuraavaksi on saatava talvirenkaat alle, kesärenkailla kelit eivät ole kovin turvalliset näinä päivinä. Isoilla teillä menee ihan ok, mutta esimerkiksi auraamaton Ojanko hirvittää kyllä. Pienikin virheliike niin siihän jäätäisiin sutimaan...

Talvi on täällä

Myöhästyin sitten tänäkin vuonna talvirenkaiden vaihdon kanssa. Lunta ja pakkasta on ollut koko viikon. Tarvitsin autoa välttämättä vasta eilen ja se piti kaivaa 20 senttisen lumipeitteen alta. Kova jääkerros lumen päällä ei helpottanut asiaa, kipeät kyynärpäät eivät oikein tykänneet operaatiosta. Täytyy sanoa, että Ojankoon ajaminen kesärenkailla hirvitti melkoisesti, mutta selvittiinhän siitä, kun huolella mentiin.

Treeneistä ei sen sijaan tullut mitään, koska lumen päällä ollut jääkerros naarmutti koirien jalat verinaarmuille alta aikayksikön, joten treenit lopetettiin ennen kuin saatiin edes aloitettua. Jotain pientä tehtiin kuitenkin kaikkien koirien kanssa ja sen jälkeen aikaa meni henkeviä keskustellen ;) Kaikki pääsivät Ojangosta myös kotiinsa, joten ei sittenkään hassumpi ilta.

Tänä aamuna matka vei kohti Keravaa ja hallitreenejä. Oman ryhmän treenit ovat ensi viikolla, tällä kertaa kävin vetämässä treenit kolmelle tehisryhmälle. Tällä hetkellä tehiksessä on 'omia' Pantse ja Kiusa, joten mamman pienokaisetkin saatiin radalle. Oli ihan kivat treenit. Täytyy sanoa, että oli ihan kiva, että oli lämmin halli!

Tuike pääsi kirmaamaan hallille ensimmäisen ryhmän rataantutustumisten aikaan ja uudelleen ryhmien jälkeen äiskänsä kanssa. Neitosella on superhauskaa, olihan paikalla ihmisiä, ihanaa! Ja äiskän kanssahan on tietty aina kivaa. Lopuksi juoksutin vielä koko mutiaislaumaa eli hieno reissu kaiken kaikkiaan :)

Meri toi Tuikkeelle vauvatakkeja lainaksi. Minun hieno peitosta saksittu hapsutakkini olikin 'hiukan' ankea, pentuparka kompasteli siihen ja se keräsi myös jääpaakkuja laahukseksi ;) Tuike oli supertyylikäs hienossa Pompassa <3

Vimma on aloittanut järkyttävän karvanlähdön. Edellisten pentujen jälkeenhän se ei tiputtanut turkkiaan ollenkaan, mutta ilmeisesti nyt tehty sterilaatio vaikuttaa asiaan, tai sitten ei. Joka tapauksessa matami on kohta melkoinen näky, karvaton hylje ;) Ylipainoa on edelleen hirmuisesti, vaikka kapeneminen on ihan hyvässä vauhdissa. Vimma lihoi tämänkin imetyksen aikana todella paljon, vielä enemmän kuin edelliskerralla, vaikka silloinkin painon nousu oli melkoinen. Vimma on ollut miniruokinnalla jo nelisen viikkoa, mutta maitoa tulee edelleen sen verran, että Tuike saa vieläkin pari maistiaista päivässä.

Eiköhän tuo Viiputti kuitenkin saada takaisin kuosiin, vaikka siinä hetki meneekin. Toivottavasti sterilointi ei vaikuta sen aineenvaihduntaan kovin nopeasti. Vimmahan on aina ollut superhelposti lihova ja hankalasti laihtuva ja siten ihan erilainen kuin kaikki muut koirani. Kukaan sen pennuista ei ole onneksi näyttänyt perineen tätä ominaisuutta.

Vimmalla on aina ollut myös superpaksu ja tiheä turkki, joten sitäkin täytyy pitää silmällä, että se ei pääse kasvamaan ihan hillittömäksi. Vimmalla on aina ollut todella paljon pohjavillaa, joten jos se lisääntyy merkittävästi, koira-parka tikahtuu karvojensa alle. Täytyy siis tarvittaessa ottaa harvennussakset ja/tai furminaattorit käyttöön ;)

12 viikkoa ja ensimmäiset rokotukset

Tuike ja Veijari kävivät tänään eläinlääkärin pakeilla tarkastuksessa ja ensimmäisillä rokotuksilla. Molemmat todettiin terveiksi pentusiksi ja molemmat olivat tapansa mukaan reippaita käsiteltäviä :) Kumpikaan ei tainnut edes huomata, että niskassa tapahtui jotain. Tuike alkaa olla silminnähden kyllästynyt hampaiden katsomiseen, joten täytyy muistaa välillä palkatakin neitosta samalla, kun hampaita tiirailee. Veijarilla oli molemmat pallit paikoillaan, joten niitä ei toivottavasti tarvitse enää murehtia

Sisarusten kokoero on todella suuri. Veijari on iso pojanroikale ja Tuike on hippiäisten sukua. Sisarukset leikkivät innolla hiljaista ähellyspainia ja molemmilla näytti olevan tosi kivaa. Toisaalta kukapa ei Tuikkeesta tykkäisi? Tosin Siiri-täti loi siihenkin murhaavia katseita portin takaa... Veijari on tässä vaiheessa tosi lyhytkarvainen. Pienimies on todella hauskannäköinen otus, joten ei ihme, että vastaantulijat ovat arvailleet sitä hyeenaksi tai kojootiksi. Nätti kuin mikä. Nuorukainen on superjäntevä ja lihaksikas ikäsekseen. Veijari ja Armi olivat jo ihan vauvoina molemmat fyysisesti vaikuttavan suorituskykyisiä. Tuikkeen suorituskyky piilee lähinnä korvien välissä. Se on höyhenenkevyt keijukainen, kun sen sisarukset pursuavat lihasvoimaa.

Ojanko - aina ja koko ajan...

Perjantaina treenattiin agilitya Ojangossa hirmuisessa tuulessa ja vesisateessa. Kastuin kunnolla läpi ja olin loppujen lopuksi umpijäässä. Säkkipimeys kentän ympärillä täydensi loistokokemuksen. Onneksi koirat olivat sentään hauskoja seurata kuten aina :)

Tänään siirryttiin vauvaryhmien kanssa sunnuntaisin valoisaan aikaan. Ja kylläpä oli mukavaa, kun aurinkokin paistoi osan aikaa! Pentuset olivat ihanaisia ja niin kovin taitaviakin <3

Ennen treenejä juoksutin omia tyttöjä metsässä ja Tuikeli meni muiden mukana ihan vaivatta. Oli niin kivaa, että melkein unohduimme metsään, vaikka olisi pitänyt aloittaa ensimmäinen treeniryhmä.

Treenien jälkeen kävimme Tuikkeen kanssa moikkaamassa Myttyä. Tuike riemastui niin paljon Mytyn näkemisestä, että sai kunnon hepulikohtauksen :) Ilo ei ollut ihan yhtä suuri molemmin puolin, mutta kyllä Myttykin Tuikkeesta tykkää. Tuike on kaikkien lempparityyppi. Se lukee isoja tyttöjä tosi taitavasti ja kaikki tykkäävät myös leikkiä sen kanssa.