Hankiagilitya :)

Ojanko kutsui jälleen kerran. Vuorossa oli neljä vauvaryhmää eli ihanaa nuorisoagilitya.Viimeisessä ryhmässä oli pienoinen kato käynyt, mutta paikalla oli monen monta ihanaista lapsosta. Viimeisen ryhmässä oli Tico yksinään ja se saikin kunnon yksityistunnin. Tico jäi vielä hetkeksi leikittämään Tuiketta. Tosin Ticon mielestä Tuike oli nolo kakara, kun Tico itse on jo iso poika :) Tuikkeella oli kuitenkin tosikivaa :)

Lunta oli todella paljon, mutta se oli pehmeää, eikä pakkasta ollut kuin minimaalisesti. Tuulikin tuiversi vain kohtuullisesti, joten mikäs siinä oli treenatessa. Hanki tekee liikkumisesta raskaampaa sekä koirille että ohjaajille. Keväällä on siis odotettavissa lentävää menoa, kun kunto nousee kohisten talven aikana ;)

Veijari ei tällä kertaa päässyt paikalle, koska se kerjäsi eilen vaikeuksia kiskomalla isoveikkaa karvoista kunnes Watti katsoi tarpeelliseksi ojentaa pikkumiestä. Tuloksena oli kulmahampaan reikä nenukin vieressä ja antibioottikuuri. Kannattaisi oppia olemaan lällättelemättä isommilleen... Pikkupotilas voi hienosti ja on entisellään kunhan reikä kasvaa umpeen :)

Perjantain treeneissä oli vain yksi innokas oppilas paikalla. Ja sekin oli meidän Kiusa Merin kanssa. Kiusa ja Meri tekivät pienen pätkän agilitya ja sitten juoksutettiin laumaa eli Vimmaa, Kiusaa ja Tuiketta. Kivaa oli, vaikka treenaaminen jäi vähäiseksi. Vimman painonpudotus etenee hienosti ja se alkaa olla sellaisessa kunnossa, että treenamisen voisi aloittaa!

Talvirenkaat alla - kiitos Taneli ja Ismo!

Talvirengasongelma ratkesi tänään, kun pelastavat enkelit eli Ikäheimon Taneli ja Korhosen Ismo uhrasivat osan sunnuntaitaan tulemalla kahdestaan renkaanvaihtotalkoisiin minun parkkipaikalleni. Uskomattoman ihanaa! En olisi saanut omin voimin renkaita vaihdettua lähiviikkoina... En saa itse nostaa enkä kantaa mitään kipeiden kyynärpäiden takia, joten en olisi saanut edes renkaita autolle, että olisin päässyt johonkin liikkeeseen vaihdattamaan ne. Saati sitten perille kesärenkailla jäisillä teillä. On se vaan mielettömän hienoa, että noin superavuliaita ja viitseliäitä ihmisiä on olemassa. SUURKIITOS!!

Pakkanen senkun kiristyy, eikä lämpenemistä ole odotettavissa ihan lähiaikoina. Talvi tuli kertarysäyksellä ja harvinaisen aikaisin. Toivottavasti talvi ei ole yhtä luminen kuin viime vuonna, että voimme jatkaa ulkotreenejä. En millään raaskisi keskeyttää taas penturyhmien treenejä, nykyisillä on ollut harvinaisen huono tuuri säiden kanssa. Viime talvi oli ennätysluminen ja -kylmä. Kesä oli ennätyslämmin ja tappavaa hellettä piisasi lähes loputtomasti. Nyt me ansaitsisimme loistavat treenikelit.

Tuike on päässyt taas tänään kahdestaan minun kanssani ulkoilemaan. Tarkoituksena oli törmätä koiriin, koska niitä yleensä vilisee täällä reilunpuoleisesti. Mutta tänään niitä ei ollut missään, kun niitä olisi varta vasten tarvittu. Tuike pääsi kuitenkin kaahaamaan lumessa ja moikkailemaan ihmisiä, mikä sekin oli hauskaa. Tuikeli ei piittaa pakkasesta, vaikka luulisi, että paljas vauvamasu palelisi lumessa pomppiessa.

Neitosen kasvua ei jotenkin huomaa, kun sen näkee tässä joka päivä. Kuvissa muutoksen kuitenkin näkee. Tuike on kasvattanut itselleen pitkät kintut ja se on jo ihan koiran muotoinen, ei siis enää pyöreä karvapallo ;) Tuikkeessa on melkoisesti äitinsä näköä <3 Tosin sitä luultiin taas tänään samojediksi... Onhan sillä kieltämättä aika kivasti karvaa.

Vimma sen sijaan kaljuuntuu hurjaa vauhtia. Tämä on ihan uutta. Se ei edellisten pentujen jälkeen tiputtanut yhtään turkkiaan. Sillä pilkottaa jo iho karvan läpi selässä, lavoissa ja reisissä. Aika hurjan näköistä ja näin paukkupakkasella tosi käytännöllistä myös ;) Viippu kapeni näppärästi muutaman sentin ihan vain kampaamalla. Maitotarjoilu pentuselle on viimein loppunut, kyllä se kestikin. No, kolmekuukautiseksi Tuike sai mammalta osan ruoastaan.

Tuike ja Vimma leikkivät todella paljon yhdessä sisällä. Ne leikkivät ihanaa ähellyspainia ja molemmilla on tosi kivaa. Kiusan leikit menevät vähän liian rajuiksi, mutta eiköhän tilanne parane, kun Tuike kasvaa vähän isommaksi. Tuike painaa nyt 4,2 kiloa ja huomenna tulee täyteen 13 viikkoa elettyä elämää. Aika sirpakka pikkulikka.

Liftauspäivä

Tänään oli taas agilitypäivä Keravalla. Sinne päästäkseni tarvitsin kuljetusapua, koska rakas autoseni on jumissa parkkipaikalla kesärenkaat allaan. Onneksi apua löytyy, kun sitä tarvitaan eli saimme Kiusan kanssa kyydin aamulla Keravalle Tanelilta ja pääsimme takaisin Merin uudella autolla. Ihanaa! Suurkiitos molemmille.

Treeneissa oli hauskaa kuten aina ja näimme taas erinäisiä loistosuorituksia. Pantse ja Taneli olivat sairaan taitavia ja ripeitä kuten aina. Kiusa ja Meri olivat aivan häikäiseviä, voi sitä vauhdin ja taidon määrää!

Vauvaryhmäläisistä Tico oli ehdottomasti yksi päivän tähdistä, hillittömän hieno ja taitava nuorimies. Qissa ja Elmo tekivät hienosti hommia. Kisaavista myös Viivi oli loistovireessä ja teki hienoa työtä. Rinalla oli niin kova vauhti, että pito ei oikein ottanut riittääkseen mattopohjalla ja neitonen suti tyhjää ja oli muutamaan kertaan nurin radan aikana. Toivottavasti lihakset eivät menneet jumiin treenien jäljiltä. Herttakin teki hienosti hommia, vaikka takana oli traumaattinen kisakokemus, etenkin ohjaajaparalla. Konsta ja uusi lainaohjaaja olivat erittäin vakuuttava pari!

Pakkasta piisaa, mutta Tuike rakastaa lunta ja ulkona rynnistelyä. Minua hiukan hirvittää, kun neitonen rakastaa lumessa pomppimista, vaikka vauvamasu on vielä paljas... Tuikeli on tosi iloinen pieni koiralapsi <3

Tuike on nyt härnännyt Kiusaa ihan asioikseen asti. Toistaiseksi Kiusa on ollut sen kanssa tosi kärsivällinen, mutta siitä tulee taatusti vielä sanomista. Kiusa on jo pari kertaa komentanut Tuiketta ja pikkulikka on osoittautunut kunnon draamaqueeniksi. Ensimmäisellä kerralla luulin, että nyt kävi tosi huonosti, mutta Kiusa oli vain tukistanut lapsosta kevyesti. Tuike kiljui kuin päätä olisi nirhattu irti tylsällä voiveitsellä. Olisi voinut kuvitella, että se teki kuolemaa. Hönö lapsi.

Toisaalta teatraalisuutta on kuulemma suvussa liikkeellä ennestään ;) Vimman sisko, Siiri, ymmärtää nämä draaman päälle. Ja Tuikkeen veli Veijari on osoittanut samanlaisia taipumuksia. Kyllähän siitä kannattaa jo kiljua, jos melkein voi jotain sattua, eikös? Tai jos vaikka ehkä melkein osui...