Vimmatun lauman kuulumiset: Sujuu kuin strömsöössä

Pitkän ja haasteellisen urosvalintaprojektin jälkeen päädyin uusimaan edellisen pentueen yhdistelmän, koska pentue oli erittäin tasalaatuinen, pennut erinomaisia, pentue oli pieni ja siinä oli vain yhtä sukupuolta. Kun päätös oli viimein saatu tehtyä, olo oli todella helpottunut ja luottavainen. Oli siis tiedossa, että Kiusa ja Urkki tykkäävät toisistaan ja niiden ominaisuudet tuntuivat sopivan toisiinsa.

Viimeksi Kiusan tärpit osuivat päiville 11-12 juoksun alusta. Meillä oli käytössä progetestit alusta asti ja silti tapasimme aika monta kertaa ennen kuin Urkki kiinnostui Kiusasta. Se innostui vasta tuolloin viimeisenä mahdollisena päivänä eli juoksun 12. päivä. Kaiken jahkaamisen jälkeen astuminen tapahtui helposti ja nopeasti ja hyvässä yhteisymmärryksessä.

Tällä kertaa en ottanut alkuun progeja, koska se tuntui olevan kaikkien mielestä turhaa, kun uros asuu lähellä ja oli jo tiedossa, että pari sopii toisilleen. Aloitimme siis tapaamiset oletuksella, että tärpit osunevat suunnilleen samoille päiville kuin viimeksi. Tapasimme Urkin ensimmäisen kerran juoksun 10. päivänä, joka oli keskiviikko. Kumpikaan osapuolista ei tuntunut olevan toisesta kiinnostunut. Kiusa ja Urkki hengailivat rennosti yhdessä. Sama kuvio toistui torstaina ja perjantaina. Lauantaina Lissu otti Kiusan kyläilemään Urkin luokse, mutta Kiu ja Urkki olivat edelleen kuin sisarukset konsanaan. Kiu oli kyllä makoillut selällään toivoen putsauksia, mutta Urkki oli ollut tosi varovainen sen kanssa. Kiusa oli sen sijaan keskittynyt leikkimään lasten kanssa :) Tapasimme edelleen sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina, eikä edelleenkään mitään yritystä ja tiistaina oli jo päivä 16 ja alkoi olla pelko juoksun ohimenosta ilman, että Urkki kiinnostuu koko jutusta.

Tapasimme sitten useamman astuneen uroksen Ojangossa testataksemme, onko Kiusan juoksu niiden mielestä kiinnostusta herättävässä vaiheessa. Kaikki testatut urokset olivat innoissaan Kiusasta, mutta Kiusa ei päästänyt ketään haistelemaan itseään. Nyt täytyy sanoa, että en tiennyt, mitä ajatella tästä. Kiusa oli siis selvästi suosiollisempi Urkkia kohtaan kuin ketään muita näitä uroksia, silti Kiu ei yrittänytkään leikittää Urkkia.

Päätimme sitten testata tilannetta vielä yhdellä uroksella. Ja tällä kertaa autosta ilmaantuikin Kiusan unelmien prinssi! Se oli välittömästi rakkautta ensi silmäyksellä, molemmin puolisesti! Kiusa lähti supervauhtiseen väkkyräleikkiin ja sen jälkeen jäi seisomaan urholleen niin selvästi ja räikeästi kuin olla ja voi. Se seisonta olisi näkynyt kilometrinkin päästä. Siis oikeasti, mitä hemmettiä!?!

Ihmeiden ihme unelmien prinssi oli oikeaa rotua ja Kiusan kakkosvaihtoehdon täysveli. Sitä oli vaikea pitää sattumana, kun toinen toistaan upeampia muun rotuisia uroksia oli ollut tyrkyllä, mutta kukaan ei kelvannut ollenkaan. Täytyy sanoa, että tilanne oli todella vaikea. Unelmien prinssillä on hyviä ominaisuuksia, mutta myös niitä huonoja, joiden vuoksi en ollut harkinnut sitä missään vaiheessa. Suurin ongelma oli se, että uros oli todettu luonnetestissä paukkuaraksi. Vietimme siis koko loppuillan tentaten omistajaa elämästä prinssin kanssa ja etenkin sen tavoista reagoida erilaisiin ääniin.

Uskon, että koirat tietävät itse ketkä olisivat heille sopivia partnereita ja ketkä eivät, jos saisivat vapaasti valita. Tai ainakin pahimmat yhdistelmät eivät ehkä toteutuisi, jos narttu voisi itse päättää, kenen pentuja se saa. Voi olla toiveajattelua... Joka tapauksessa Kiusan hurja reaktio oli niin selvä merkki, että en voinut jättää sitä huomiotta. Miksi minä olisin parempi valitsemaan sen oikean sulhon kuin Kiusa? Toisaalta mielessä pyöri kuinka viimeksikin Kiusa ja Urkki tykkäsivät toisistaan ja niiden pennut ovat todella erinomaisia... Toisaalta, mitä jos Kiusa tietää jotain, mitä minä en? Ehkä se itse vaan halusi eri sukuisia pentuja kuin viimeksi?

Lopulta sain päätöksen tehtyä, vaikka tuntuikin, että aivohalvaus iskee ennen päätöstä.. Kiusa sai siis unelmiensa prinssinsä, mutta toivoin edelleen myös Urkin pentuja, joten Kiu kaksoisastutettiin. Unelmien prinssin eli Paavon kanssa astutus oli maailman helpoin juttu ja molemmat osapuolet olivat vähintään yhtä innollaa pelissä mukana. Mamman valinnan kanssa se ei ollut yhtä helppoa, vaikka Urkkikin viimein innostui Kiusasta, mutta Kiusa ei ollut enää lirkuteltavissa mukaan, kun se oli jo valintansa tehnyt.

Kiusalta otettiin proge keskiviikkona, juoksun 17. päivänä ja sen mukaan ovulaatio oli seuraavana päivänä eli 18. päivä ja tärpit todennäköisesti pe-su -akselilla eli 19-21. päivä eli 24.-26.6.2013. Ja näinhän se meni. Unelmien prinssi eli Paavo astui Kiusan perjantaina eli 19. päivä. Perjantaina myös Urkissa alkoi näkyä kiinnostuksen merkkejä, mutta Kiu ei lämmennyt ollenkaan sille. Urkin kiinnostus oli huipussaan sunnuntaina ja silloin sekin astui Kiusan, mutta ei jäänyt kiinni. Samoin Paavo. Urkin kanssa tarvittiin Railan asiantuntija-apua Urkin tukemiseksi, Paavo ja Kiusa hoitivat astumiset ja leikkimiset ihan keskenään.

Urkkimies on todella tarkka astumisajankohdasta ja sitä ennen se ei kiinnostu nartusta ollenkaan. Oikeanakin hetkenä Urkki on viimeiseen asti herrasmies, eikä tee mitään ilman nartun suostumusta ja kannustusta. Hieno mies kaiken kaikkiaan. Nyt sillä ei vaan ollut paljoa toivoa sen jälkeen, kun Kiusa löysi unelmien prinssinsä ihan itse...

Nyt siis jännitämme seuraavaksi, onko pentuja tulossa vai ei. Jos pentuja on tulossa, pääsemme jännittämään sitä kenen pentuja sieltä tulee... Jännitettävien asioiden määrä on siis ilmeisesti vakio.

Antti kiipeilee Urkin ja Kiusan hengaillessa...

Leikittäisiinkö kepillä?

Urkki ottaa rennosti :)

Urkki 21.5.2013

Kiusa kyyhöttää...

Kiusa ryhdikkäänä

Komea pari ♥

Virpin pihassa kyläileemässä 24.5.

Antti ja Essu

Näillä kahdella totisesti synkkaa - Kiusa ja Antti :)

Kiusa ei ole ollut aiemmin lasten kanssa tekemisissä, joten oli tosi hauska nähdä, että se osasi olla lasten kanssa varovaisempi, eikä jyrännyt heitä joka käänteessä ♥