Blogin päivitys on päässyt unohtumaan hetkoseksi..
Kiusis ja Meri ovat olleet ahkeria ja treenanneet sekä tottista että agilitya ja käyneet yhdessä lenkkeilemässä. Me muut ollaan yritetty parannella minun sitkeää kurkkukipuani lähinnä lepäilemällä...
Mytyllä alkoi taas pidätysvaikeudet ja kävimme viime torstaina lääkärissä tutkimuksissa. Mytyltä tutkittiin pissanäyte ja otettiin laaja verenkuva sekä tietysti yleistutkimus. Tulehduksesta ei ollut jälkeäkään ja kaikki veriarvot olivat ok. Munuaisarvot olivat aavistuksen koholla, mutta eivät ole muuttuneet kahden vuoden takaisesta tilanteesta. Yksi uusi juttukin löytyi eli sivuääni sydämessä, jollaista ei ole aiemmin ollut. Mytty sai lääkityksen pidätysvaivoihin ja verenpainelääkityksen, jonka tarkoitus on helpottaa sekä munuaisten että sydämen tilannetta. Muutoin mummeli on edelleen erittän hyväkuntoinen, eivätkä nämä vaivat vaikuta sen elämänlaatuun. Askel on kevyt ja mieli iloinen ja pirteä :)
Kiusalta otettiin samalla reissulla rabies-vasta-ainetestit. Voimme sitten tarvittaessa matkustella vapaammin, jos tarvetta tulee. Kiusiksesta oli ihanaa tutkia eläinlääkäriasema, eikä sekään ollut moksiskaan pistelyistä.
Olin pitkästä aikaa koiraluennolla viime sunnuntaina. Ihan kiva luento ja luennoitsija oli selvästi petrannut osaamistaan ja etenkin asennettaan sitten viime näkemisen. Eli sekään ei ollut hukkaan heitettyä aikaa. Hauska huomata, että jollakin muullakin perusasiat tulevat tärkeämmiksi ja tärkeämmiksi osaamisen ja kokemuksen lisääntyessä.
Eilen oli hieno agilitypäivä, kun osallistuimme kaikki tehistreeneihin; Pantse ja Taneli, Kiusa ja Meri sekä Vimma minun kanssani. Olimme kaikki oikein päteviä ja hienoja, jopa me Viipun kanssa, vaikka nämä olivat meidän kolmannet treenit viime kesäkuun jälkeen. Teemun treeneissä tuppaa aina olemaan kivaa :)
Meille ilmoitettiin viimein töissä virallisesti töiden loppumispäivä ja se oli odotetusti maaliskuun viimeinen päivä. Nyt on elämän tilaisuus miettiä, mitä loppuelämällään tekisi ja mitä töitä sitä isona haluaisi oikeasti tehdä. Töiden loppumisesta seuraavalla viikolla tulee 13 vuotta siitä, kun tämän työnantajan ovesta ensimmäistä kertaa astuin.
Viime ajat ovat menneet lähinnä suunnitellessa, mitä kaikkea ihanaa pystyykään kevään ja kesän aikana koirien kanssa tekemään, kun työ ei häiritse harrastusta. Ja jos vaikka viimein saisi siivottua huushollinsa. Tavoite on ensi sijaisesti keskittyä hetken omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen ja vasta sitten uuden työn etsimiseen.
Meille on ilmaantunut ikävä haukkumisongelma naapuripalautteen mukaan, tosin vain yhden naapurin. Mitä ilmeisimmin suuri vahtikoira Tuike on aiheuttanut meluhaittoja päivisin ja kenties saanut isot tytötkin mukaansa... Valitettavasti kukaan likoista ei piittaa pätkääkään haukunrajoitinpannoista tms, joten töiden loppuminen tulee hyvään aikaan, että saan pikkulikan aisoihin. Neitonenhan on ollut työpäivät yksin (tai siis äitinsä ja siskonsa kanssa) kotona 8-viikkoisesta, mutta on nyt sitten ensimmäinen, jonka kanssa siitä on muodostunut jonkin asteinen ongelma... Raivostuttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti