Kiusalla agikiitopäivä ja Mytty palasi mummolaan

Minä kidun taas lomataudin kourissa. Olin tänään poissa töistä ja nukuin koko päivän, siis silloin, kun en yrittänyt yskiä keuhkoja pihalle...

Kiusa kävi taas Lahden reissulla Merin kanssa. Treenit olivat menneet hienosti :) Ja mikä ettei, kun kyseessä on kaksi oikein taitavaa agiosaajaa yhdessä. Neitosten meno on parhaimillaan itkettävän loistavaa <3

Meri oli menossa Malmin varastolle käymään tuotuaan Kiusan kotiin, joten hän tarjoutui viemään samalla reissulla Mytyn Malmille takaisin mummolaan. On ollut tosikivaa, kun Mytty oli kotona, mutta kyllähän Myttyä rasitti se, että Tuike niin kovasti rakasti Mytty-mummoa ja liehitteli mummelia turhankin innokkaasti.

Suurkiitos Merille!!

Joulu tuli ja meni ihan huomaamatta

Mytty on ontuillut välillä oikeaa etujalkaansa. Välillä liike on lähes puhdasta. Täytyy tarkkailla tilannetta.. Muutoin mummeli on ollut iloinen reipas itsensä ihan kuten aina ennenkin. Mytty on Tuikkeen mielestä ihan mielettömän ihana ja kukapa olisikaan parempi idoli pikkuiselle kuin mamman fiksu ja filmaattinen Myttyräinen <3

Tuikkeella on kunnon raita ison tytön karvaa selässä ja hännässä ja kaulalla myös. Karva ei ainakaan vielä ole kovin kiharaa, mutta sitä on paksusti ja se on pitkää... Selässä se on entistä tummempaa, lähinnä ns. keksin väristä, mutta kaulalla edelleen valkoista.

Tuike on ollut tosi hellyydenkipeä ja siitä on tulossa melkoinen sylikoira :) Se ei epäröi osoittaa tykkäämistään. Tuikeli viihtyy myös päivä päivältä enemmän oikapäällä keikkuen, ihan kuten äiskänsäkin on aina tehnyt. Äiskänsä ei sen sijaan ole koskaan rakastanyt sylissä selällään köllöttelyä, mikä on Tuikkeen mielestä hirmuisen ihanaa.

Tuikkeella on nyt meneillään melkoinen 'olen suuri ja mahtava vahtikoira'-vaihe. Toivottavasti se menee pian ohi. Tuikkeen mielestä on tarpeellista kommentoida esim. kaikki tv:stä tai ulkoa tulevat koirien äänet, vaikka kukaan muista ei reagoi niihin malliksi. Onneksi se kuitenkin hiljenee käskystä. Mutta ei olisi tarpeellista ylipäänsä edes aloittaa..

Kiusalla oli tänään taas agipäivä Lahdessa Merin kanssa. Lähtöharjoitukset olivat menneet hienosti. Ihanaa, että Kiusis pääsee kiitämään ja nauttimaan vauhdin hurmasta!

Viippukin kaipaisi kipeästi aktiviteettia. Ihan mitä vaan aktiviteettia. Täytyisi varmaan mennä hallille tehiksen vuorolla lauantaina, että neitonen pääsisi kunnolla hommiin. Ojanko on täysin lumen vallassa, eikä sinne ole asiaa treenaamaan ihan lähi aikoina.

Minulla on ensi viikko perjantaita lukuun ottamatta vapaata, joten flunssa uhkaa ihan aikataulussa :( Lomakirous on ja pysyy, vaikka kuinka protestoisin... Mihin voisin laittaa virallisen valituksen?!

4kk täynnä aatonaattona :)

Lapsosille tuli eilen aatonaattona 4kk elettyä elämää täyteen. Juhlan kunniaksi tapasimme Armin! Tuija ja lauma olivat täälläpäin kyläilemässä ja ehtivät onneksi nähdä meitäkin.

Armi sai samanlaisen vinkuriemukohtauksen minut nähdessään kuin muutkin kasvatit <3 On se vaan ihanaa, että lapsoset muistavat kasvattajansa ja ilahtuvat tapaamisesta. Samalla lailla Vimma ilahtuu aina Tuijan tapaamisesta :)

Armi ja Tuike leikkivät kivasti keskenään, mitä nyt Armilla meinasi pinna palaa pariin kertaan. Tuike ei oikein tajunnut, mikä kaverille tuli, kun se ärähti. Tuikeli jaksaa ähellysleikkejä loputtomasti ja se leikkii aina hyvin sopuisasti kuten myös veljensä. Toivottavasti Armin pinna pitenee iän myötä. Armi on tainnut periä osan äitinsä tiukkapipoisuudesta.

Armi on vasti saman mallinen kuin Veijari eli pitkärunkoinen ja pitka ja kapea joka puolelta. Tytöillä ei itse asiassa ollut kovinkaan suuri ero säkäkorkeudessa, ne ovat vain kovin eri tyyppisiä. Tuike on neliömäisempi. Armilla oli melkoisen lyhyt turkki, ei sentään yhtä lyhyt kuin Veijarilla, mutta lyhyempi kuin siskollaan. Armi oli edelleen kovin nätti koiraneitonen :)

Tuija kertoi Armin aristelevan vieraita ihmisiä. Toivottavasti se on ohimenevää. Armi oli pienenäkin varovaisempi uusien asioiden kanssa kuin Tuike. Pennuista varovaisin oli kuitenkin Veijari, joka on ollut kuitenkin koko ajan tosi reipas nuorimies. Minun mielestäni Kiusan suhtautuminen ihmisiin olisi se ideaali eli se on täysin avoin, mutta se suhtautuu ihmisiin rennon välinpitämättömästi. Tuike tykkää ihmisistä vähän turhankin paljon, mutta eiköhän se tasaannu iän ja kokemuksen myötä. Onneksi kuitenkin Armi arastelee vain uusia ihmisiä, ei uusia paikkoja, asioita tai ääniä. Armihan ei pienenäkään ollut kovin kiinnostunut ihmisistä tai enemminkin oli hyvin valikoiva sen suhteen kenestä tykkäsi. Jotkut ihmiset olivat heti tosi mieleisiä :)

Vimma tarkast Armin tarkasti ja suhtautui siihen erittäin ystävällisesti. Armi rankattiin selvästi omaan porukkaan kuuluvaksi ja se todettiin myös riittävän nöyräksi, että sille ei tarvinnut muistuttaa äiskän asemasta :)

Pakkasta oli niin hurjasti, että jätin Mytty-mummelin kotiin ja Kiusan sen kaveriksi eli olimme reissussa vain Vimman ja Tuikkeen kanssa. Tein samalla viimeiset jouluostokset, joten voin hautautua joulun pyhiksi sohvan uumeniin pakkaselta pakoon. Mikä sen ihanampaa kuin rapsutella koiria päivät pitkät <3

Kuvia en saa vieläkään esiin, koska kuvankäsittelyohjelma on tehnyt lakon... Eli kuvat jälkitoimituksena.

Kiusalla agipäivä :)

Kiusa oli päivän reissussa Merin kanssa. Tytöt kävivät Lahdessa hallitreeneissä. Oli kuulemma kiva reissu!

Muut likat olivat keskenään kotona ihan normaalisti. Tuike on edelleen melkoisen innoissaan Mytystä. Innostus ei ole ihan yhtä suurta toiseen suuntaan. Mytty ärsyyntyy, kun Tuike tekee itseään tykö turhan innokkaasti. Ulkona Tuike seuraa Myttyä kuin hai laivaa ja nytkin se nukkuu Mytyssä kiinni, vaikka Mytty yritti vihjailla, että sopisi pitää selvempää hajurakoa. Tuike oli sinnikkämpi <3

Vimman mielestä Kiusa ei saisi komentaa Tuiketta. Muutoin tunnelma laumassa on ihan rauhallinen.

Mytty kotiin jouluksi

Kuinka paljon pieni koiralapsi voi ilahtua koirakaverin näkemisestä? Hurrrrjan paljon, jos kyse on meidän Tuikkeesta ja Mytystä =) Tuike meinasi ratketa riemusta, kun Mytty palasi kotiin. Pikkulikka kiisi hepulissa pitkin huushollia ja yritti liehitellä Myttyä korvat lintassa.

Mytty tuli kotiin siksi aikaa, kun äiti on Pohjanmaalla joulun vietossa. Saadaan olla ihan omalla porukalla.

Sisko ja sen veli Ojangossa

Tuike ja Veijari pääsivät tänään riekkumaan yhdessä lumipyryssä. Lunta tuli rankasti ja ihan vaakasuorassa melkoisen viiman saattelemana. Pentusia se ei haitannut ollenkaan. Eikä äiskää ja isosiskoa myöskään. Meillä ihmisillä oli vähän ankeampaa.

Sain myös Armin kuulumisia <3 Neitonen tulee edelleen loistavasti toimeen muun lauman kanssa. Se seurailee lenkillä tiukasti uutta idoliaan eli tätiään Saimaa. Likat ovat ihan saman väriset, joten ne ovat varmasti hauska pari. Myös Pamela on tosi mieleinen leikkikaveri.

Armissa on ilmennyt mamman, eli Tuijan, vahtimiselkeitä ja se on komentanut turhankin innolla Pamelan kuukautta nuorempia pentuja niitä nähdessään, kun ne pörräävät Tuijan ympärillä. Meidän taistelukone ei tällä hetkellä suostu leikkimään repimisleikkejä Tuijan kanssa, vaikka harrastaa niitä riemulla perheen koirien kanssa. Aika jännä ja odottamaton juttu. Armi oli ollut 16-viikkoisrokotuksilla 6 kiloinen.

Tuikehan oli siis 4,5kg ja Veijari reilut 8 kiloa. Veijari oli tänään punnittaessa 10-kiloinen :O Ei mikään pieni mies... Säkää on noin 40 cm eli nuorimies on jo äitiään isompi. Pentusethan tulevat 4 kk ensi viikon perjantaina.

Hyytävää pakkasta

Tänään oli Kiusan ja Merin tehispäivä. Me liftattiin Tuikkeen kanssa mukaan katsomon puolelle, että Tuikeliini pääsi katselemaan koiria ja kaahaamaan hallissa. Pikkulikka hepuloi taas tuttuun tapaansa pitkin hallia rataantutustumisen ajan. On se vaan ihana <3 Muiden mennessä rataa Tuike harjoitteli odottelemista, istumista ja maahanmenoa. Pikkuinen keskittyi edelleen hienosti melkoisessa häiriössä.

Kiusis oli mielettömän pätevä ja upea ja niiiiiin superloistava. Ihan kuten yleensäkin. Merikin teki monta aivan upeaa pätkää. Parilla olisi kaikki muutoin hanskassa, kun Meri vain saisi lähtötilannestressin pois itseltään. Helpommin sanottu kuin tehty,

Minä lähdin reissuun niin extempore, että lähdin liikkeelle ihan liian heppoisissa vaatteissa. Hyvä kun selvisin hengissä pienistä pissatuksista! Pakkanen tuntui ihan järkyttävältä hirveän viiman vahvistamana. Talvella ja kesällä tarvitaan erilainen varustus, tämän ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, ei edes minulle...

16 vkoa täynnä ja eikun piikitettäväksi

Tuike ja Veijari pääsivät tänään taas yhteisreissuun, kun vuorossa oli tehoste- ja rabiesrokotukset. Pentusilla oli hauska reissu, kun pääsivät painimaan keskenään. Sisaruksilla synkkaa hienosti edelleen. Tuike ei jää yhtään jalkoihin, vaikka se on puolet kevyempi kuin veljensä. Sisarukset ovat todella eri näköisiä ja muutenkin eri tyyppisiä.

Tuike on pieni ja kevytrakenteinen. Se on hyvin kompakti, söpö ja nallemainen. Veljensä on sen sijaan pitkä ja kapea joka suuntaan; Joskin sanoin kukkakepin ja hämähäkin risteytys ;) Lapsonen on edelleen poikkeuksellisen jäntevä ja voimakas. Sillä on edelleen 'ison koiran tassut'. Toivottavasti pikkumies kasvaa reiluksi maksiksi.

Onhan niissä toki paljon samaakin eli vaikkapa pitkät hännät, siis todella pitkät hännät ;) Ja ennen kaikkea reipas ja iloinen luonne. Kumpikaan natiainen ei huomannut piikityksiä ollenkaan.

Tuikkeen mielestä uusi röhkivä possu on melkoisen hauska lelu. Heräsin tänä aamuna siihen, kun pikkuinen rääkkäsi possua ja sama meininki jatkuu tälläkin hetkellä.

Messari tietää rahanmenoa...

Tämä päivä vierähti Messarissa ostoksilla. Kävin katsomassa mudien kehän ja pari näytöstä (mm. Rinna pelastuskoiranäytöksessä), mutta koko muun ajan kiertelin ostoskojuja. Järkyttävää, miten paljon roinaa sitä jostain syystä kuvittelee tyttöjensä tarvitsevan ;) No, onpahan taas herkkuja pitkäksi aikaa. Toki osa ostoksista oli ihan tarpeellisiakin

Lumiennätysten rikkomisviikot

Työmatkat olivat koko viikon silkkaa painajaista ja tunti poikinensa tuli vietettyä julkisen liikenteen armoilla joka päivä... Lunta on tullut ihan loputtomasti, eikä aurauskalusto ole pysynyt millään perässä.

Tänä aamuna oli taas aikainen herätys, treenit Keravan hallilla alkavat klo 9. Auto oli seissyt viime sunnuntaista parkkipaikalla ja se oli bunkkeroitu huolella lumimassojen alle. Parkkipaikkaa oli aurailtu ruudun ympäriltä sillä seurauksella, että minun autoni oli lumessa ovien kahvojen korkeudelle asti joka puolelta. Ja päällä oli lunta värmaan lähemmäs 40 senttiä. Voisi pitää pienenä ihmeenä, että sain auton sieltä liikkeelle, vaikka ei ollut edes lapiota käytettävissä -ja myöhästyin treeneistä vain kymmenen minuuttia. Takaluukku ei taas suostunut aukeamaan millään, joten meidän oli kaikkien ahtauduttava 'sisätiloihin', jossa on käytettävissä vain yksi häkki. Hankalampi homma, kun mukana on kolme koiraa...

Treeneissä oli kivaa, koirat ja ohjaajat toimivat hienosti. Taneli oli treenaamassa, vaikka hänellä oli keuhkoputkentulehdus ja antibioottikuuri. Aijaijai.. Se tuli ilmi, kun juokseminen aiheutti yskimistä, muutoin ei olisi tainnut tunnustaa olevansa kipeä. Jos olisin tiennyt ajoissa, en olisi rääkännyt joka kohtaa niin huolella kuin tuli tehdyksi.

Konsta meni nyt toista kertaa lainaohjaajan Tomin kanssa. Ja hienosti menikin, vaikka laji on ohjaajalle ihan uusi ja ohjattava koettelee rajojaan ;) Hertalla ja Marikalla oli ihan ok päivä, mutta Hertan ailahtelevaisuus on melkoinen haaste Marikalle - ja olisi kenelle vain. Hertta on kuitenkin parhaimmillaan aivan loistava agilitykoira!

Tico ja Anne olivat taas vallan häikäisevän hyviä ja joutuivat totisesti töihin, kun olivat ainoina paikalla toisessa treeniryhmässä. Heillä oli myös viikko sitten yksityistunti, joten ovat saaneet nyt raataa ihan urakalla. Ticosta on kehkeytymässä todella loistava agilitykiituri.

Ryhmätreenien jälkeen oli omien koirien vuoro. Tuike sai rallata jo ensimmäisen treeniryhmän rataantutustumisen ajan ja hepuloikin oikein huolella =) Treenien jälkeen pikkulikka pääsi uudelleen valloilleen. Tutustuttiin ekaa kertaa kontaktiin ja alas-käskyyn. Ja opittiin toinenkin uusi sana - maahan. Tuike keskittyi hienosti ja pääsi jyvälle uusista asioista nopeasti.

Sitten oli Vimman vuoro :) Viipun kanssa tehtiin pieniä pätkiä ja Vii oli onnesta mykkyrällä, kun pääsi viimein kiitämään rataa. Motivaatiosta ei totisesti ollut pulaa ja neitonen teki erinomaisen tarkkaa työtä. Meistäkin koira on siis taas vireessä ja homma on hanskassa. Ohjaajalla ei mene ihan yhtä hyvin...

Kiusa pääsi kehiin viimeisenä. Meri ja Pomppa olivat tietty Messarissa, joten ajattelin, että Kiusiksen täytyy silti päästä tekemään jotain pientä. Kiusa on ollut nyt pelkästään Merin ohjauksessa reilut puolitoista vuotta, joten on ollut nyt kiva pitkästä aikaa tehdä jotain Kiun kanssa, kun ollaan testailtu lähtöjä. Kiu oli huippuhieno kuten aina, vaikka kierrokset olivat aika hurjat. Lähdöt onnistuivat edelleen ongelmitta ja Kiu väittää otsa kirkkaana, että ei oikeasti ikinä harkitsisi sieltä lipsumista. Rataakin mentiin hienosti, mutta huomaa, että Kiun kanssa on nyt liikuttu radalla enemmän ;)

Keravalta lähdimme suoraan kyläilyreissulle Espooseen. Sovimme työkaverin kanssa koirille leikkitreffit, sekä Tuike että Peppi 3v, tarvitsevat kivoja leikkikavereita. Tytöillä alkoi synkata hienosti :) Tuike oli myös innosta soikeana päästessään tapaamaan uusia ihania ihmisiä eli Katin, Roopen ja Niklaksen. Tuike osallistui innolla Niklaksen helikopterin lennätykseen :)

Kiitos, kun saimme käydä! Ja kiitos ihanista lihapullista!

Auton sai kaivaa lumen alta jokaisen pysähdyksen jälkeen. Uskomaton talvenalku, pakko sanoa. Ja se takaluukkukin aukesi viimein, kun pääsimme perille Espooseen, joten sitten sain jaettua koirat omiin häkkeihinsä.

Itsenäisyyspäivä ja pentusilla 15 viikkoa täynnä

Kiusa ja Meri kävivät tänään Lahdessa hallitreeneissä. Tytöillä oli ollut muuten oikein kiva päivä, mutta lähtö tökkii edelleen. Molempien pitää oppia rauhoittumaan, siis yhdesää. Erikseen molemmilta sekin hoituu ja agilityradan ulkopuolella ja yhdessäkin.

Lunta on satanut koko päivän ja kinokset kasvavat aina vaan lisää. Pikku-Tuike katoaa kokonaan hankiin, mutta se ei tunnu pikkulikkaa haittaavan pätkääkään. Siitä on sikakivaa pomppia uppeluksissa lumivalleissa. Siitä on huisin hauskaa roikkua äitinsä remmissä.

Vimma on aika hurja näky. Iho pilkistelee harvan karvan välistä. Mutta eiköhän turkki ala taas kasvaa, toivottavasti määrä ei lisäänny entisestä... Tuike tiputtaa pentukarvaansa kiihtyvää vauhtia. Se tuntuu hassulta, kun Tuikeli on kuitenkin niin pieni ja mamman vauveli ;)

Hankiagilitya :)

Ojanko kutsui jälleen kerran. Vuorossa oli neljä vauvaryhmää eli ihanaa nuorisoagilitya.Viimeisessä ryhmässä oli pienoinen kato käynyt, mutta paikalla oli monen monta ihanaista lapsosta. Viimeisen ryhmässä oli Tico yksinään ja se saikin kunnon yksityistunnin. Tico jäi vielä hetkeksi leikittämään Tuiketta. Tosin Ticon mielestä Tuike oli nolo kakara, kun Tico itse on jo iso poika :) Tuikkeella oli kuitenkin tosikivaa :)

Lunta oli todella paljon, mutta se oli pehmeää, eikä pakkasta ollut kuin minimaalisesti. Tuulikin tuiversi vain kohtuullisesti, joten mikäs siinä oli treenatessa. Hanki tekee liikkumisesta raskaampaa sekä koirille että ohjaajille. Keväällä on siis odotettavissa lentävää menoa, kun kunto nousee kohisten talven aikana ;)

Veijari ei tällä kertaa päässyt paikalle, koska se kerjäsi eilen vaikeuksia kiskomalla isoveikkaa karvoista kunnes Watti katsoi tarpeelliseksi ojentaa pikkumiestä. Tuloksena oli kulmahampaan reikä nenukin vieressä ja antibioottikuuri. Kannattaisi oppia olemaan lällättelemättä isommilleen... Pikkupotilas voi hienosti ja on entisellään kunhan reikä kasvaa umpeen :)

Perjantain treeneissä oli vain yksi innokas oppilas paikalla. Ja sekin oli meidän Kiusa Merin kanssa. Kiusa ja Meri tekivät pienen pätkän agilitya ja sitten juoksutettiin laumaa eli Vimmaa, Kiusaa ja Tuiketta. Kivaa oli, vaikka treenaaminen jäi vähäiseksi. Vimman painonpudotus etenee hienosti ja se alkaa olla sellaisessa kunnossa, että treenamisen voisi aloittaa!