Raisu vaihtoi laumaa

Mamman rakas, ihanainen silmäterä, rallimarsu, kaunistyttö, riekkureetta aka Raisu lähti tänään uuteen kotiinsa. Neitosta oli ikävä jo etukäteen, mutta eiköhän mamman superpallon aka Tuikkeen seura lievittäne murhetta. Toivottavasti kuulemme jatkossa säännöllisesti Raisun kuulumisia. Raisu muutti Vimma-äiskän kasvattajalle Tuijalle, joka tuntee Raisun taustat paremmin kuin hyvin.

Raisulle on uudessa kodissa paljon kavereita; äiskän puolisisko Saima, Pamela ja Fifi. Saima ja Pamela ovat mudeja, Fifi on käyttötervu. Pamelalla on parhaillaan viisiviikkoiset pennut, joten Raisulle taitaa olla riekkuseuraa tarjolla enemmän kuin riittävästi.

Raisun luovutuksen jälkeen matka kääntyi taasen Ojankoa kohti, jossa vedin kaksi penturyhmää. Ryhmien koot ovat nyt pielessä, joten ryhmäjaot pitää tehdä uusiksi.

Kotona on huomattavasti rauhallisempaa, kun pentusia on jäljellä enää yksi. Tuike on pureskellut puruluita ja leikkinyt leluilla, mutta meno on ollut huomattavasti rauhaisampaa kuin aikaisemmin.

Agilitya Keravalla ja Ojangossa

Tämä päivä alkoi taas aikaisella herätyksellä, koska hallilla pitäisi olla aamulla yhdeksältä vetämässä treenejä. Olin mielestäni lähtemässä hyvissä ajoin, mutta jotenkin lauman siirtäminen kotoa autolle vie joka kerta pidemmän ajan kuin osaan kuvitellakaan... No, olisin ehtinyt suunnilleen tasaksi, kun tajusin vasta moottoritiellä, että hallin avain jäi kotiin. Ehdin jo kääntyä takaisin kotiinpäin, kun selvisi, että yhdellä oppilaista oli avain mukanaan, joten eikun uudelleen uukkaria kehiin ja kohti Keravaa.

Treenit menivät hienosti ja siellä nähtiin taas loistosuorituksia. Kyllä agility on vaan ihanaa, ei siitä pääse mihinkään! Treenien ohessa sovimme erinäisiä ennaltaehkäiseviä halliavainkuvioita jatkoa ajatellen ;) Treenien jälkeen myös pikkulikat pääsivät taas hallille juoksentelemaan ja palleroitaviksi ja nehän ottivat siitä tietysti ilon irti <3

Menimme porukalla Ojankoon, että omatkin koirat pääsivät juoksemaan ja ulkoilemaan. Tällä kertaa pidin Mytyn koko ajan remmissä, että ei tarvitse murehtia sen menemisiä. Pikkulikoilla oli taas hauskaa, kun pääsivät kiitämään isojen tyttöjen kanssa yhdessä. Ne tykkäävät kulkea porukoissa varsinkin Mytyn kanssa.

Lisäksi testailin taas Kiusiksen kanssa lähtötilannetta. Kiu jaksaa edelleen väittää naama peruslukemilla, että ei ikuna kuunaan päivänä unelmoisi karkaamisesta tai vänkäämisestä startissa. Se istuanakottaa tyynenä kerta toisensa jälkeen. Täytyy saada tilanteeseen lisäkierroksia. Minulla on siihen ilmeisestikin todella rauhoittava vaikutus myös treenitilanteessa.